Tuesday, May 18, 2010

lötköys on ilomme / it´s a joy to be saggy


Liisu löysi pitkäjalkanuket varastosta. Hän kuljettaa niitä kaikkialla mukanaan. Nämä kasvottomat stressiompelukset on otettu tähän asti vastaan melkoisen ristiriitaisin tuntein, ja onkin vähintään reilua, että ne nyt saavat osakseen ehdotonta rakkautta.
Sininen lötköelmeri on uusi. Tulikin tosi fletku ystävä, koska täytteet ovat päässeet loppumaan.

Pihamme lähistöllä pesii varispari. Naapurin kissa saa osakseen lintujen jakamattoman raivon tassutellessaan pihalle. Hänen reviirinsä onkin nyt jonkun muun reviiri. Aiheesta syntyy elämöintiä pitkin päivää. Kissa ei ole oikein tyytyväinen asioiden kulkuun.


Liisu found the saggy, lonlegged dolls from a storageroom. She suprisingly loves them now, wich is quite fair and reasonable, remembering the mixed emotions these dolls created earlier. Unconditional love for the saggy dolls. Yes.
I made one new to cebrate these valiant feelings. This longarm, saggy friend become saggyer than anyone, since i´m running out of filling.

A nature drama taking part in our back yard. The crows are nesting somewhere near. The neighbour´s cat has to take the loud rebukes of the birds the very moment he steps outside. This used to be his territory, but no more. The cat doesn´t agree.

4 comments:

Hipsu said...

Ihanat lötköpötköukkelit :). Tekee mieli heti päästä ompelemaan tuollaiset isot ukkelit meidänkin lapsille (näkivät ne tässä ja suu auki hämmästytksestä niitä tuijottavat), mutta ei taida olla kankaita eikä minulla lupaa tehdä mitään oikean käden etusormella. Tällaiset jää vain haaveeksi tällä hetkellä, mutta täytyykin muistaa.

Polly said...

great photo of the cat hunting. x x x

anni said...

Mainiot! Jos pitäisi muuttua leluksi Toy Storyyn, voisin mieluusti olla juuri tuollainen. Kukkapäällä.

Jonna said...

Lötköelmeri on huippu sana - ihan paras. Yritän lisätä omaan varastoon myös.