Friday, July 16, 2010

siri-siri / chirp- chirp


Onneksi käy tuuli. Kuumuus muuttaa siitäkin huolimatta kaiken hidastetuksi.
Luen kirjoja. Otan kuvia kun lapsi etsii hyönteisiä. Ja sitten otan kuvia niistä hyönteisistä. " Äiti, tääl on joku kotelo! Tääl on joku kiitäjä! Kato minkä värinen!"
Lapsen hidastettu on aikuisen normaali tahti. Aikuisen hidastettu saa etanan kiemurtelemaan naurusta.

 Istun yöllä kuuntelemassa hepokattien sirinää. Kun kymmenen hepokattia, ainakin kymmenen, sirittää yhtäaikaa, niin se on enemmän kuin " kuulla stereona". Leegio? Centurio? Dekato?


This heat makes everything move in slowmotion. The kid´s slowmotion islike adult´s normal pace. An adult´s slowmotion makes snails squirm in laughter.


I sit on the doorstep at night, listening the bush-crikets chirp. There are tens of them, the chirping sounds everywhere. So it´s not "in stereo", but even more. Leegio? Centurio? Dekato?

6 comments:

luminen said...

Viimeksi kun olin pari vuotta sitten kesällä siellä teidän seutuvilla käymässä, kuuntelin hämmästyneenä sitä etelän ihmettä - öistä siritystä. En muistanut kuulleeni moista ennen. En tiedä eikö noita yösirittäjiä tosiaan pohjoisempana ole vai onko mulla vaan maantieteellisesti valikoiva kuulo.

Liivia said...

Voi apua, mä olen luullut että hepokatti on satueläin samalla tavalla kuin lohikäärme!
Onneksi on tämä Puhdin luonto-oppi, täältä oppii aina uutta:)

Nämä kuvat on niin IHANAT! Tuossa ekassa hienot värit, huokailen vaan täällä.

Niina said...

Meillä ei taida siristä. Tai sitten en ole vain huomannut. Mutta on ininää ja räkätystä ja linnunlaulua. Nekin käy.
Ensimmäinen kuva on ihana!

isoinpapu said...

luminen: Mullekin tämä on edelleen, yli kymmenen Turun vuoden jälkeen aika eksoottista. Nämä öiset sirittelijät pitävät niin kovaa metakkaa, että ikkunat täytyy sulkea pihan puolelta jos aikoo nukkua. Aika sirinät.

Liivia: Mun piti itsekin tutkia vähän asiaa. Jostain kuulin että, että hepokatit sirittelevät/mekastavat öisin, ja heinäsirkat päivisin. Hepokatit ovat myös paljon isompia. Äänesta voisi luula kissankokoisekis. Poika A kysyikin pienempänä huolissaan:" äiti, voiko nää hyökätä ihmisen kimppuun?"

Niina: Me asutaan sopivasti heinikkoisella, niittyisellä ja ryteikköisellä kaupunkikaistaleella, josta löytyy paljon kaikkea elämää. Nämä sirittäjät ovat aika ihania mun mielestä.

ii said...

Olen niin ihastunut tuohon ylimpään kuvaan, että saanko luvan kopioida sen omalle koneelleni?

isoinpapu said...

ii: Ole hyvä, saat kopioida kuvan. Kiitos kun kysyit lupaa.