Saturday, July 31, 2010

yökävelyllä itsekseni / a nightwalk by myself



Vähän eksyin, muttei haitannut. Vähän kastuinkin, muttei sekään haitannut.

Mietin siellä ryteikössä polkua etsiessäni, josko hyönteisten maailma onkin äänekäs. Me emme kuule kuinka kastemato kaivaa tai kuoriainen nakertaa, mutta mahtaako jollekin pienelle muurahaiskeko kuulua ennenkuin näkyy? Onkohan metsä hyönteiselle kuin kuhiseva rautatieasema, jonka yllä helikopterit säkättävät yhtenä parvena.

Sitten niitä ötököitä naurattaa kun ihminen karjuu kuin miljoonaan megafoniin: " TÄÄLLÄ ON NIIN IHANAN RAUHALLISTA!" ja rymistelee mammutinaskelin eteenpäin.


I got a little lost and wet but i didn´t mind.
I was thinking there, in a bush, while trying to find the invisible path again, what if insects find the forest a busy, noisy place. I cannot hear a worn digging it´s way, or a beetle nagging along, but what if the forest´s small ones hear an anthill before seeing it? If the place is for them like a supernoisy railwaystation, helicopter swarms flying above?
And oh, how do they laugh, when a human passes by, shouting like billion megaphones: " IT`S SO PEACEFUL HERE!"

6 comments:

KARHIN KOULU said...

Hauska huomio, tiedä vaikka olisikin juuri niin!

Joola said...

Niinpä. Oletko lukenut kirjan "Kaikki mitä minun tarvitsee tietää, opin lastentarhassa." Tai joku sen tapainen. Siinä oli ihana kirjoitus, hämä-hämä-häkistä. Juuri tämänhenkistä perspektiivinvaihtoa... Luin kirjaa parikymppisenä ja muistan, kuinka mummini luki sitä ääneen ukilleni ja he nauroivat ääneen.

Hanna (14a4) said...

Voi mitä juttuja! Enää en varmaankaan pysty kävelemään metsässä miettimättä tätä.

Satu said...

:-)

HUVIlassa said...

Tarpeeksi kauan kun makailee rauhassa alkaa kyllä kuullakkin.
Mutta luulen, attä kyllä niitä ötököitä naurattaa. Pakko kai niiden on suhtautua meihin huumorilla. Että sitten jaksavat.

Julie said...

Thanks for posting the beautiful pictures of Finland...it is beautiful in all seasons but especially during the Midnight Sun. I love fleamarket finds and the blue dress is kaunis.
Our family got to participate in Juhannus with Brett and Aino Kemmpainen Larsen...Ahh, Finnish music, food, great company...Hope you are all well.
You inspire me to find my artistic side again.