Tuesday, August 03, 2010

Ei haitannut vähän eksyä metsässä, mutta nyt tuntuu että olen jotenkin eksyksissä arjessani. Ei ollenkaan jännittävää, innostavaa eikä kivaa.
Siivoilen innottomasti, järjestän laatikoita.

Lapsi soittaa soittoleiriltä, ei sentään torvella.

Kai tällaistakin kuuluu välillä olla.
"Mutta saahan ihminen ikävystyäkin. Niin suojautuu rasitukselta." Rakel Liehu: "Helene", Tohtori Danielsonin repliikki, sivu 66.


I didn´t really matter to be a little lost in the woods, but now i feel a little lost in my everydaylife, and that is not a nice feeling. I´m cleaning places, kitchen, drawers. Halfheartedly.


A child calls me from the music camp. He is exited.


A doctor says in a book : " It´s all right for a human to be bored. It protects you from stress." ( Bad translation by me. The original line is from Rakel Liehu´s book about Helene Schjerbeck.)

9 comments:

Hipsu said...

Onko se tämä loppukesä, mikä tekee olon sen verran haikeaksi, ettei mikään tunnu niin kivalta kuin hetki sitten? Tieto, että vastassa on talvi, pitkä talvi.

Hevaalta päivää said...

Mulle tuli tästä mieleen eräs ruotsalainen kansanlaulu. Sen sanat menee näin:

Nog är världen trötter och nog är världen grå, men liten fågel han sjunger väl ändå. Bara en liten visa. Så skall människan göra när sorgen faller på. Glädjena blir större och sorgerna blir små. Små de äro.

iloja!

Liivia said...

Mullakin tuollainen blues. Hetkellisesti veti suun hymyyn tuo kuvasi.
Kun on ollut koko ajan kauhea rumba ja sitten se odotettu rauha, niin ei tiedäkään mitä sillä tekis. Jotenkin käy vielä niin ylikierroksilla ettei osaa keskittyä mihinkään. Jumalaton pyykkivuorikin odottaa ja jääkaapissa vain valo. Koko ajan väsyttää.

Joola said...

Hui, ihan hämmästyin. Siis juuri tuon oloinen olo. Ja laatikoiden siivouskin. Tosin siinä kävi taas niin, että jäin lukemaan ja haaveilemaan ja miettimään ja... Kohta mennään mökille. Olet ajatuksissani.

Solveig said...

En tiedä miten teillä, mutta meillä ainakin kaikki kesämenot ja -tulot (ja ne rahanmenotkin siinä) ja tiedostetut tai tiedostamattomat tekemislistat tuovat joka elokuu vetämättömän olon. Viisitoista prosenttiako tässä tuli suoritettua? Suoritettua! Tähän aikaan myös lapset ovat rasittavia ja ärsyttäviä, kun jännittävät kouluunmenoa ja aikuisetkin taitavat olla rasittavia ja ärsyttäviä.

violet said...

Ajattelen nyt vain koko ajan että millaista olisi jos lapsi tosiaan soittaisi torvella leiriltä....

Kirjailijatar said...

Ikävystyminen on kai tuiki tärkeää, minäkin olen jostain lukenut niin. Se on vaan tosi ikävystyttävää se ikävystyminen. Silloin ei osaa ajatella, että tästä on jotain hyötyä aivoille, luovuudelle ja ties mille.

Minuakin ikävystytti toissapäivänä. Sitten se meni ohi.

Rosmariini said...

Samaa ilmassa täälläpäin. Meillä se vain johtuu siitä, että yht'äkkiä eilen pyörähti arki päälle. Kahdella lapsista alkoi harrastukset, mies meni töihin ja minusta tuntuu, että minua revitään kaikkialle. Ja ajatus siitä, että tätä jatkuu taas ties kuinka kauan ahdistaa. Vaikka tykkäänkin meidän normaalista arjesta. Ehkä se johtuu siitä, että juuri viime viikolla alkoi tuntua siltä, että oli rauha antaa ajatuksen lentää. Katse nousi ruohosta, näin ehkä metsän. Tarvitsisin sitä tilaa, sillä moni ajatus jäi puoliväliin...
Toivottvasti puhti löytyy ja torvet törisevät taas pian kotona.

heli said...

noi ukkelit! kehveli soikoon. ne on upeita. onko ne tallessa emolassa edelleen vai esimerkiksi teillä kotona?