Tuesday, August 31, 2010

ihastelen sattumankauppaa / admireing the coincidence

Tein S:lle takin. Materiaali on parhain kirppislöyty, vanha kevyesti topattu sängynpeitto. Ilmeisesti marimekkoa, ohuita raitoja, oikein kiva.
(Takin hiha näyttää oudolta ja ruttuiselta keskimmäisessä kuvassa, mutta oikeasti hiha on oikein kiva ja rypytön. Seli seli. Kyllä siitä muita epämääräisiä kohtia löytyy oikeasti, mutta tuo nyt vaan näyttää oudolta. Seli seli seli).
Erityisesti meitä ihastuttava omenanvihreän vetoketjun, oranssin vetonarun ja keltaisen hupun yhdistelmä syntyi pakonsanelemana: ainoa vetoketju, ainoa vetonaru, en jaksanut kaivaa kangaskaappia yhtään syvemmältä. Ihastelen sattumankauppaa. Tulee suorastaan rohkea olo tuosta yhdistelmästä.

Pikkusiskolleen ompelin jo kauan sitten samasta kankaasta takin. Alkaa käydä jo vähän pieneksi, mutta silti sitkeästi käytämme sitä. En tiedä miten pitkälle vaatteen väärän koon huomiotta jättämisen voi viedä. On se vaan niin kiva takki.


Now they have coats of the similar fabric. The best ever thrifted bedcover, probably marimekko print those narrow stripes, lightly padded/quilted. Very good material to make fall coats.
The little sister´s coat i made a long time ago, and it´s getting small. We try not to notice, since we all love the coat.


The wonderful combination of the apple green zipper, orange string and yellow lining in the hood in S`s coat is purely coincidental. The only zipper, the only string, and the first suitable fabric in the huge pile, i didn´t have the energy to search all thru. Oh we love the colours! So bold!

11 comments:

minja said...

Mah-ta-vaa!! Siis! Oikeasti, sinä ansaitsisit saada mitalin jos sellaisia jossakin jaettaisiin. Olet kyllä niin mahtava noiden vaatteittesi kanssa. VAU!

isoinpapu said...

minja: Kiitos! Olet kiltti ja ihana. Mä sovitan juuri heijastinta kaulaan mitaliksi :)

Anonymous said...

Ompelin samannäköisestä kankaasta kahdeksankymmentäluvun alussa esikoistyttärelle vaatteita. Oli tuommosta sinistä ja myös punavalkoista. Tykkäsin kovin ja näyttää taas hyvältä. Se oli Tampellan tai Finlaysonin kangas.
Upeita vaatteita teet!

Marjatta

Pipsa said...

Voi miten ihana takki! Olet kyllä supertaitava loihtimaan uutta!

Oliko sinulla kaavat takkiin, vai syntyikö se ihan "itsestään"?

Liivia said...

Aivan ihana! VAU täältäkin. Juuri nuo soipvasti "epäsopivat" väriyhdistelmät kruunaavat.
Mun parhaalla kaverilla oli juuri tuollainen sängynpeitto 80-luvulla. Monet salaisuudet vaihdettiin sen peiton päällä:)

fiuletti said...

Aivan ihana takki!

isoinpapu said...

Marjatta: Hauska kuulla että ollaan ommeltu samoja raitoja. Juu, ehkä onkin Finlaysonin kangas, totta. Suomalainen joka tapuksessa.

Pipsa: Ei mulla ollut kaavaa, ihan vaan katsastan vanhoja vaatteita kokoa etsiessäni ja leikkaan sitten monesta yhdistellen ja muunnellen.
Pelkään vähän valmiita kaavoja, kun en osaa ompelusanastoa.

fiuletti: Kiitos!

heini said...

Ihana takki ja tosiaankin nuo värikkäät kruunaavat kokonaisuuden.

Niinu said...

Mullon ollut tuota kangasta vaaleanpunaisena;)
Ihana kangas ja noilla yksityiskohdilla varsin "namu" takki!

Vilppumaan Erika said...

Takki kuin karkki, upee karkki! Mun silmään aina sopii juuri nuo epäsovinnaisemmat väriyhdistelmät, tuossa kyllä toteutuu semmoinen parhaalla mahdollisella tavalla. Ihana!

Lepäävä Esteetikko said...

Juuri hetki sitten päivittelin ystävän blogissa sitä, miten varta vasten kaupasta ostetuilla kankailla ei tavoita lainkaan niin ilahduttavia väriyhdelmiä kuin nurkkiin kertyneillä tarvikkeilla http://hhharrastaa.blogspot.com/2010/08/annoin-pikkusormen.html.
Vierailen blogissasi juuri näiden kauniiden, näennäisesti sattumanvaraisten oivalluksien ja yhdistelmiesi vuoksi.