Saturday, October 23, 2010


Oranssi on hyvä väri. Ja keltainenkin.

Oli jotenkin yllättävä päivä eilen. Lauloi pienessä konsertissa vanhainkodissa. Siellä oli yllättävä lempeän ihanuuden ja surumielisyyden ilmapiiri. Lempeän surumielisyyden.
Totuuden nimessä on myös mainittava ajoittainen absurdi hassunkurisuus, joka leimasi tilaisuutta. Parasta oli, että asukkaat itsekin osasivat nauraa tilanteille.
Näin herrasmiehen, joka oli niin tehokkaasti yrittänyt peittää kaljunsa kampaamalla sekä otsa- että takatukkansa sitä peittämään, että pörröisyyden aste oli huimaava. Näin suloisen tädin joka mainosti kovalla äänellä näkövammaistenkeppiään, ja huusi juttukaverilleen ettei kannata vastata kun ei hän kuulekaan mitään.

Homma venyi melko pitkäksi ja olin loppujen lopuksi pitkän rupeaman jälkeen niin pyörryksissä, että kun yritin selittää puheliaalle mummelille ettei anoppini ole äitini, vaan anoppini, kerroinkin olevani "... niin siis, en tytär, vaan anoppini naapuri". Väsynyt vastaukseni vastaanotettiin tyytyväisenä.

Hitaasti täällä toivun ja neuloskelen. Oranssia.


Slowly knitting orange here. It´s a tender colour.

8 comments:

Kodinhenki said...

:D Väsyneet vastaukset on parhaita noin niinkuin jälkikäteen ajatellen, kun on energiaa niille jo nauraakin! Kaunista väriä, tuollainen "palanut" oranssi on niin lämmin sävy ja tuo voimaa jotenkin...

Jonna said...

Olen samaa mieltä. Oranssi ja keltainen ovat hyvät värit.

Vanhainkodit on mieleenpainuvia paikkoja. Muistan, kun joskus pienenä koululaisena käytiin luokan kanssa sellaisessa laulamassa.

Ilmapallomatka said...

Ihana postaus. Oranssi ja keltainen tosiaan ovat ihania värejä, itsekin kirjoittelin blogissani siitä, miten syksyn tullen keltainen väri on lisääntynyt vaatekaapissani.

Vanhainkodeissa sattuu ja tapahtuu. :)

Polly said...

Love the sock colours!

Anonymous said...

"En ole tytär vaan anoppini naapuri." Aion käyttää tuota ensi kerralla kun kysytään kuka olen :)

Vilppumaan Erika said...

Meillä tulee aika usein arkeen noita juttuja vanhainkodista, johtuen miehen työstä tietty.

Oranssi on kyllä semmoinen voimaväri mullekin, samoin keltainen, niistä hinguttaa tehdä aina kaikenlaista ylle. Etenkin muille, ympärilläoleville tykkään tehdä, niin niitä saa sitten itse katsella :)

Kirjailijatar said...

Jotenkin näin tuon kaiken kuin näytelmänä silmien edessä. Vanhainkodeissa on varmasti usein absurdia ja dementiayksikössä ainakin, sillä sellaisissa olen vieraillut silloi tällöin, eikä oikein ole tiennyt, että itkeäkö vai nauraa.

Solveig said...

Hih.

Sukat, villasukat ja marraskuu. Kuppi kaakaota. Siinä se.