Friday, November 19, 2010

pietà



Poika A on tosi kipeä. On voipunut ja näyttää renessanssin pietà-veistokselta. Paitsi varpaat.

Alakuvassa ristiriitaisia tunteita herättävä neuletakkirykäisy. Asiakas (neiti S) rakastaa sitä. On juuri toiveiden mukainen. Minä vähän tuota karsastan. Purolankaa. Liukuvärjättyä. Jupinaa.
Aion jaksaa neuloa sen loppuun. Laskin silmukoita, yritin ymmärtää neuletiheyden ja vaikuttaa juuri sopivalta. Jos ei muuta, niin ylhäältä alas on kiva neuloa. 50 villapeikkoa osaa asian erinomaisen hyvin. Siellä on hienoja.

Eikä tuo villatakinalku kyllä oikeasti ole ihan noin ruttuinen ja sotkussa.


My sweet boy A is very sick. He looks like a reneissance pietà-sculpture. Except the toes.


A sweater that creates mixed emotions. The recipient,  miss S, loves it because it is what she wanted. I´m rather sceptic and murmuring. But, i will knit it, yes yes. At least its nice to knit from top to bottom. 50 villapeikkoa does it beautifully.

2 comments:

Vilppumaan Erika said...

Siellä siis samoissa tunnelmissa kuin poika täällä.

Minulla on lähes ykköshaaveena tuo villatakin vääntö ylhäältä alas, sitä on jotenkin nyt liikkeellä. Aloittanen ensin minikokoisesta, ja ehkä eläkeläisenä saan tehtyä ihan itselle :) Mullakin on jos jonkinväristä Puroa jemmassa, en oo vielä vaan saanut päätöksiä aikaan!

shys said...

Parantavia tuulahduksia täältä sinne