Saturday, November 20, 2010

se tuli tervehtimään! / it came to greet me!






Onneni on täysi.
Kettuja oli tänä aamuna kaksi. Yritin pitää sivistyneen etäisyyden telmivään kaksikkoon, kun pienenmpi niistä tulikin tervehtimään minua. Noin vain, tupsahti eteeni ja moikkaili hillitysti. Olisin voinut silittää sitä. En kuitenkaan.
Lapset seurasivat taas aamiaispöydän ääressä kettuseikkailuani. " Äiti, nyt sun nimeksi tuleekin ketunkesyttäjä!", totesi Liisu.
Kaupunkilais-sydämeni on ylitsevuotavaisuuden tilassa.


My happiness is full. My citydwellers heart is in a state of sheer bliss.
There were two foxes today! I tried to keep a civilized distance, when the smaller one suddenly came to greet me. Just like that. Like: "Hi there, i´m a fox, how´s going?"
My smallest one, who saw the insidence from the kitchen window, calls me now "Fox tamer mama".

37 comments:

Liivia said...

Minä täällä hymyilen.
Aika uskomatonta. Hienoa.

Jonna said...

Uskomatonta. Ihanaa!

kerttu said...

Oi, ihana ihana kettu!

piilomaja said...

Tällaisista asioista olen niin kade, niin KADE!
Oooh!
Onnellinen puolestasi.

Rimpsukaisa said...

Kaunis eläin.Aika mieletön alku päivään,en ihmettele ylitsevuotavaista onnentilaa.

Kodinhenki said...

Voi että, ihania! Ja mahtavia kuvia sait!

Lumikko said...

Täällä ensimmäistä kertaa, ja heti uskomattomia kettukuvia! Tuo toiseksi ylin on kertakaikkisen sympaattinen, sen alapuolella niin kaunis, niin kaunis. Ja alimmaisessa kuvassa sitten "paluu todellisuuteen": kettu jolkottelee villiin metsään, ihminen palaa sivistyksen pariin.

minja said...

Aivan uskomattoman kaunis! Ja ihanat kuvat. Minä yhdistin sen luoksetulemisen heti sun tekemiin kettunaamareihin :) (eikös joukossa ollut kettukin?)

Merja said...

Oi ihanuutta. Olet onnekas, ja selvästi helposti lähestyttävä, kettukin tiesi sen.

Meidän vanhassa pihapiirissä Oulussa asui kettu, mutta sitä nähtiin vain vilaukselta, oli arka.

Mirva said...

Mahtava kettu! Meillä on just nyt ketut tosi pop, tyttö katseli kuviasi innoissaan.

ardize said...

awesome!!

Laiza said...

Oi, voin kuvitella onnellisuutesi! Pari kertaa olen ketun luonnossa nähnyt, mutta eihän silloin ole ollut kameraa matkassa.

maijja said...

Herranen aika sentään, ja noin hienokin! Hyvässä karvassa, komea kuin mikä, mitkä ilmeet! Tulee varmaan uniinkin.

Jaana said...

*huokaus* Aivan mahtavaa! Upeita kuvia upeasta eläimestä!

maijanmaja said...

Onnentyttö! Mä olen nähnyt ketun vain kaksi kertaa elämässäni ja varsinkin sen toisen muistan kuin eilisen päivän. Tuli yhtäkkiä takapihalle meidän siellä ollessa! Oli kyllä niin julmetun iso, laiskoja citykaneja popsinut yksilö, että jopa vähän pelästyin.
Tuo sun kettu tai ketut on niin nättejä pieniä. : )

Niina said...

Oi,aivan mieletöntä! En voi uskoa että se tuli tervehtimään..miten se noin uskalsikin tulla. Ja mikä veijari vielä! Oikein virnuilee sinulle:)

aurinkojumala said...

Uskomattoman ihania kuvia! Ole hyvällä omalla tunnolla onnesta soikea :)

soila said...

oi oi oi ihanaa!
ja ihanat kuvat!
mäkin haluan tavata ketun<3

Pellon pientareella said...

Voi, aivan uskomattoman hienoa. Niin käsittämätöntä. Varmasti olet kiitollinen ja onnellinen. Sinussa on Jotain.

Kirjailijatar said...

Minä olen niin niin kade! Uskomatonta, sinä olet totisesti kettujen kesyttäjä :)

kristiina said...

Upeita kuvia!

hippityttö said...

Oi, miten kaunis yllätysvieras:)

Pamela in Vt said...

What a treat and what beautiful pictures!

Satu said...

Oih! Jo tuo aiempikin ja nyt tämä! Olet kyllä onnentyttö, minä sanoisin ihan samoin, onneni on täysi, jos saman kokisin!

jules said...

My daughter also thinks I speak to foxes! We have a very tame urban fox here who will come quite close.

Heli said...

ällistys!

Parolan asema said...

Ainutkertaista, ihana hetki.

Sipriina said...

Huh huh, aivan mahtavaa miten lähelle ja vielä noin rentoa tuli sun luokse, todella kaunis eläin, WAU! :)

Iina Kraak said...

Uskomaton kettu, upea!

Kotilo said...

Uiuiuiuiui... Kettu on siellä. Oih miten ihana.

Vilijonkka said...

Kaunita, oi ihanan kauniita!!! Mikä elämys.

Muinoin opiskeluaikoina Lontoossa takapihalla asusteli citykettu. Aluksi innostuin, mutta sitten lähinnä kuvotti. Ruma, rimpula ja varmasti kapinen... Eihän sillä reppanalla ollut varmaan mitään kunnon syötävääkään.

eilen tänään huomenna said...

Voi kuinka kaunis! Ja joku mokoma tahtoo sen kuolleena kaulaansa.

Anteeksi, ei pitäisi tälläisenä hetkenä yhtään kuljettaa ajatuksia tuollaiseen. Hus pois, ikävä ajatus!

Elisabeth said...

Wow, lucky you, how beautiful!

Juddie said...

oh my gosh oh my gosh oh my gosh!
You're so lucky!

Heidi said...

Huimaa! :)

inkeroinen said...

Aina vaan palaan näitä kuvia kattomaan, vaikuttavia, hienoja!

Emma said...

Incredible pictures! What a beautiful creature. Thanks for the great blog.