Thursday, December 16, 2010


Tänään on ollut ihana päivä. Ei ole tarvinut rynnätä mihinkään, minkään asian perässä.

Neiti S selaili kirjaston käsityökirjahyllyä, löysi Lilly Secilie Brandahlin ja Bente Myhrerin neulekirjasta kivat tossut, ja toivoi niitä nöyrästi joululahjaksi. Minäkin nöyrryin ja tartuin ohjeeseen. Ohjeethan yleensä aihettavat kaikenlaista vastarintaa mielessäni, ja teen hämmentäviä virheitä ja tapahtuu hämmentäviä väärinymmärryksiä. Juu, niin tälläkin kertaa. Kirja piti vielä palauttaa kirjastoon kesken neulomisen, heti kantapään kohdalla, joten tossun kärki tulee omasta päästä, muistikuvan voimin.
Kamalaa suttua ja röhnää tuo raitajuttu. Onneksi tossu venyy jalassa niin, että silmukat asettuvat kauniisti.

Tuo kirja itsessään on kamalan mukava. Ohjeetkin varsin ymmärrettäviä, jopa minunkaltaiselleni vastarannankiiskille.
Ei noita ohjeita kuulu varmaan niin pelätä. Nehän on tarkoitettu avuksi.




Such a lovely day. No hurries to anywhere.


Knitting something miss S wished for a gift. Oh, trying to obey a pattern. Trying to understand that pattern is a friend, not an enemy. 
It looks messy in a picture, and it is, but luckily the little sock nicely streches in foot, and the ugly stiches settle down quite nicely.
The sock from this book. Or the beginning of it. I had to take the book back to library while i was still at the heel.

3 comments:

Rosmariini said...

Ihania sellaiset päivät kun ei tarvitse rynnätä minnekään. Niitä toivotan lisää! ja onneksi kurkkusi on kunnossa ja pääset laulamaan. Ihanaa. Nautinnollista joulunaikaa. Mitä korteista :-)

Rosmariini said...

Huoh! Huomasi tuosta edellisestä kommentista, että olen siis lukenut monen päivän postaukset kerralla. On ollut noita menopäiviä täälläpäin... siis sori sekavuus.

Ilona said...

Eipä kai niitä ohjeita tarvitse pelätä. Itsekin olen sellainen, että mieluummin väkerrän omasta päästä ja vasta sitten katson ohjetta, jos ei vaan osaa. Usein vain käy niin, että ohjeen katsomisen jälkeen osaa vielä vähemmän.