Wednesday, March 31, 2010

stabat mater Paraisilla




Tiedän olevani suunnattoman onnekas kun sain laulaa Pergolesia kauniissa vanhassa kirkossa, anteeksiantavassa akustiikassa, kivojen ihmisten kanssa. Kannattaa mennä naimisiin kanttorin pojan kanssa.
Taidan viettää nyt vähän pääsiäislomaa.

I´m married to a son of a cantor ( a person that makes music in a church?), wich is very fortunate for many reasons, one beeing to be able to sing wonderful music in wonderful places with wonderful people. Pergolesi, old church of Parainen, sister & mother in laws.
Lucky me.
I´m probably having a little Easter blogbreak now.

Tuesday, March 30, 2010

iloisin robotti / the happiest robot

Iloisin robotti! Oi pahvi, olet ihana materiaali!
Mutta, mutta... Tähän tarvitaan lisää väriä.

Maalaus, maalaus, maalaus.

Iloisin robotti!

Oh cardboard, you lovely material! We have here now the happiest robot.

Monday, March 29, 2010

sekalaista. ylläpitää / miscellaneous. to maintain

Piano viritettiin. Ei uudestaan, vaan tämä oli viimeinen osa viritysprosessissa. Vanhus soi nyt jotakuinkin tasan sävelaskelta alempaa kuin terhakammat kumppaninsa, mutta sopii minulle hyvin. Voin kuvitella olevani oikein korkea sopraano.

Oli vieraita. Kävi virpojia muutama. Käytiin vähän sukulaisia virpomassa. On laulettu. On matkustettu. On siivottu. Siivotaan. Siivotaan. Järjestellään. Muistettu viime tingassa pienimpien hammastarkastus. On keskusteltu tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Hoidettu asioita. Katkaistu neuloja.

Pidetty kotia yllä. Aina vaan pidetään yllä. Kyllä siitä nauttiikin, mutta ei aina jaksa riemuita samoja tiskejä, samoja pyykkejä, samoja voikkavaatteiden etsimisiä.


Minulle on tärkeää välillä lakata tekemästä niitä samoja, ja ottaa vaikka ylivalottuneita kuvia lehmuksenoksista. Pidän yllä itseäni niin. Ei siihen tarvitse mennä edes kovi kauan aikaa. Silti tärkeää. Kyllä te tiedätte. Piti vaan saada sanoa.

Ja täällä paloi komeasti. Ihan lähellä. Tällä kaupungilla on erikoinen tunnelma. Turku.

Lots of all kinds of things this weekend. Guests, Palmsunday traditions, travelling, cleaning, cleaning, organizing, cleaning, singing, remembering in a last minute, talking, braking sewing needles.
Maintaining the household. Oh, and i do enjoy it too, but sometimes all the same old laundry, dishes, finding, searching, same old, same old gets tireing.

So i need to take overexposed pictures of linden branches to maintain myself. It´s important. I know you know.

And this city has an interesting feel, karma, aura whatever. There was a big fire last night just on the corner. Turku.

Friday, March 26, 2010




Liisu jaksoi lähteä hoitamaan kanssani asioita, kun sai pukeutua kevätvaatteisiin. Lippis, ampiaishanskat, kaulahuivi, kumpparit.
Huomaan vasta nyt, kuinka kovasti hänen täytyi päästä koskemaan lumen alta paljastunutta maata.
Meillä oli kivaa.

Liisu enjoyed the first day of springclothing. Or at least, a little springyish clothing.

Tuesday, March 23, 2010

simple green / yksinkertainen vihreä




Yksinkertaisen tekemiseen menee hämmästyttävän kauan aikaa. En ihan tiedä miten tuollaiset vekit pitäisi oikeasti tehdä, ja teenkin ne varmaan hankalasti. Nappiakaan en ehtinyt vielä laittaa paikalleen.

Tanssiopeni sanoi silloin kauan aikaa sitten, että kun ihminen tekee jonkun liikesarjan väärin, se väärä versio on aina vaikeampi kuin alkuperäinen. Ennemmän liikkeitä, hankalampia muotoja.
Toisaalta, silloin saattoi keksiä vahingossa myös jotain tosi jännittävää ja hienoa. Tykkään oppia vahingossa.

Tätä oli kyllä kiva ommella.Tänään ei ole kiire. Ihana väri innosti. Keksin koko mekonmallin ihan värin perusteella. Pallomaista ja keveää. Yksinkertaista.

Kyllä ajattelen kesää koko ajan nyt. Täällä on liikaa lunta.



It takes a lot of time to make something simple looking. I´m not sure how those plead things should be done, so i probably make them somehow very complicately.
Like my dance teacher used to say (million years ago): when people forget the steps, the series, they perform them a lot more difficult way than the original ever was.
But then, sometimes the "wrong" could accidentally be something really interesting and fine. I like to learn accidentally.

It was so nice to sew this dress today. The colour is so beautiful and inspiring. It made me want make something simple and bubbly and light.

Oh, and thinking of summer constanly now. So much too much snow here!

Monday, March 22, 2010

valkoinen / white



Liikaa uutta lunta ulkona. Hurjan kirkas aurinko. Sokaistun. Migreenisilmäni eivät tykkää.

Ompelen isoista valkoisista vaatteista pieniä valkoisia vaatteita pienille tytöilleni. Kesäksi.

Kun tapasin mieheni ensi kertaa, hän muistaa selvästi että minulla oli ylläni pitkä, valkoinen, hulmuava hame. Oikeasti minulla oli silloin vihertävä neulemekko, jota hän myöhemmin inhosi. Olen hyvin viehättynyt tästä valkoisen hulmuhameen ideasta. Luulin jo löytäneeni sen viime kuussa kirppikseltä, mutta eihän se hamonen istunut ollenkaan. Pienensin sen siis äsken S:lle.

Aion hankkia sen hulmun. Jännittävää.



Too much new snow outside. Super bright sun. My migraine eyes don´t like.

When i met my husband for the first time, he met me, we met, he remembers me wearing a big, fluttery white skirt. I was actually wearing a greenish knitted dress, he later disliked.
I thought i found the white skirt last month at the fleemarket, but it wasn´t the one. Didn´t fit me right at all. So i resized it for S today. White top for Liisu the same way. Small out of big.

I´m very attracted to the idea of that big white skirt. I need to get it.

Friday, March 19, 2010

voi ei! / oh no!

Ompelin S:lle mekon. Ajattelin taas kesää. Tein niin huolella kuin osaan, vaikkei tuo ihan luontevasti minulta onnistukaan; huolellisuus, tarkkuus.
Sain ommeltua sivusaumoihin taskut ilman tuskaa, nätisti istui yläosa kun sain vähän jotain sisäänottoja tehtyä siihen eteen.
Kangas on vanhaa verhoa jostain 70-luvulta. Jämäkkää paksuhkoa kangasta.
Viimeisessä kuvassa S riemuissaan uudesta koltustaan, on juuri kiepsauttamassa itseään takaperinkuperkeikalla sohvan takana olevalle sängylle.

Riiips!

Vanha kangas ei moista riemua kestänyt. Mekko repesi sivusuunnassa juuri muotolaskosten kohdalta. Keskimmäisestä kuvasta voi huomata korjausyrityksen aiheuttamat saumat oudossa kohdassa.
Meitä vähän harmittaa.
En ollut helmaa vielä ehtinyt kääntää. Useinhan näitä käytössä repeilee, mutta tämä on ennätys.
Tästä tulee semmoinen kesäinen seisoskelumekko sitten.


I made her a dress and she rejoiced. In the last picture one can see miss S just going to make a backwards somersault to the bed behind the coutch. Out of sheer joy for the new dress. The old curtain i used as a fabric didn´t take all that joy and and yes, the dress, that i hadn´t yet even finished ruptured, teared apart.
I tried to fix it. Weird seams now in the front piece ( as seen in the middle picture). I guess this will be a dress for standing very still in summer.
We feel a bit sad.

Thursday, March 18, 2010

illalla ikkunalla / in the evening at the window




Miten voi olla, että ihmettelen tätä kevään valoisuutta kuin jotain ennenkokematonta. Onko muisti tosiaan niin lyhyt? Onko se valo joka vuosi erilainen? Enkö muka aina koe sitä näin voimakkaasti?
Illan hämärä tuntui ihmeeltä, kun se hämärtyi niin myöhään. Olihan se erilaista hämärää silloin talvella.
Nyt on kevät: poika A:lle on ilmestynyt uusia pisamia. Huomasin ne tänään ihanasti lumituiskussa ulkona.

I wonder if i have that right in english. In the evening. At the window.
Every year i wonder about the light of spring, the longer evenings, just like i´d experience the thing for the first time. It´s been there for me 40 times already.
It´s spring definately: i noticed new wonderful freckles in boy A´s face today in a snowstorm.

Tuesday, March 16, 2010

äiti auttaa muutossa / mom helps with moving







Arvatkaa miltä näyttää 154 cm pitkä kuski vanhan mersun ratissa? Oikein söpöltä, jos ylipäätään huomaa, että ratissa on joku. Penkki on säädetty äärimmäiseen ääriasentoon.

Autoin muutossa.

Kyllä tein muutakin kuin vain kuvasin itseäni peilin kautta kuvaamassa lapsen aherrusta.


Guess what it looks like when the driver is only 5 feet 0.6 inches (154cm) and the car is a rather old mercedes? Very cute, if you actually can spot the driver behind the wheel in a first place.

I helped with moving.

I did do something else also, than just photographed myself thru the mirror photographing my child working .

Monday, March 15, 2010

uuteen kotiinsa / for her new home



Tänään hän sitten varsinaisesti muuttaa. Pannulappujen määrä on ilmeisesti jotenkin verrannollinen äidin hämmennykseen. Viisi pannulappua on aika monta siihen lilliputtikeittiöön. Ja kun niitä olisi kyllä muutama lisääkin tuolla jemmassa.

Suunnittelen lähettäväni postikortteja tyttäreni yksiöön. Listoja asioista, joita voi tehdä ilman rahaa. Asioita, joita voi tehdä ilman tietokonetta ja nettiyhteyttä. Aakkosellinen hyvien lukukokemusten lista kirjastoreissua varten. Reseptejä. Hyviä retkipaikkoja lähiseudulla.

En kyllä ikinä kuvitellut olevani näin pateettinen ja kliseinen murehtiva äiti tässä tilanteessa.


So, today she is actually moving to her new home. I´ve sewn five potholders for her. And there is more if she needs. Seems like the amount of potholders is comparative to my confusion. Her tiny teeny kitchen nook could be covered complitely with those potholders.
I never expected myself to be this pathetique in this situation.
I´m going to send postcards to her. Lists of things that can be done without money. Lists of good books. Food recepies. Lists of beautiful places near by.

Friday, March 12, 2010

äiti, mä tarttisin / unbearable

Äiti, mä tarttisin...
- Kauppakassin?
- Pannulappuja?
- Pyykkipussin?
- Keittiöpyyhkeen?
- Puulusikan?
- Virkatun rätin?
- Tilkkupeiton?

- No, voit sä kaiken tonkin tehdä, mut mä ajattelin et sä voisit maalata mulle taulun.

Yhtään kangaspohjaa ei ollut käsillä. Karhuja ensihätään.
- Joo, mä maalaan sulle jotain kivaa ja söpöä ja.. ööö... trendikästä. Karhuja! Kato, karhu on uusi pöllö! Tiesik? Ja jos et tykkää, niin mä teen jotain muuta. Ja teenkin vielä. Kunnon pohjalle lapsuusajan muotokuvan. Kyl sen vielä ehtii.

Hän tykkää karhuistaan. Ja nyt he kaikki yrittävät tunnistaa karhuitsensä kuvasta.


My daughter, the one that´s moving, yes, its´all about her now, started asking: "Mom, i´d need..." Potholders? Grocerybag? Laundrybag? Wooden spoon? Crocheted washrag? A quilt?
She said i can make all that also if i want to, but she really would like to have a painting by me on her wall.
Oh, no canvas on hand, so i painted eight bears on paper. Like eight people in our family. And i said:" I will make you a childhood portrait as soon as i get a canvas. But see, bears! Cool, and cute. And did you know, it´s trendy, bear is the new owl!" She was happy with the new owl. And now they all, my children, are trying to identify their bearself from the painting.

Thursday, March 11, 2010

patsas / a statue

Viedessäni lapsen torvea korjattavaksi, huomasin yhtäkkiä tällaisen parin katselemassa korkealta maisemia. Täytyy nostaa katsettaan että huomaa. Kauppiaskadun ja Läntisen Pitkäkadun risteyksessä Turussa.
Minulla on vähän tuollainen olo.

I feel like that statue.


susi ulvoo / the wolf is howling


Sen vanhimman tyttäreni muutto nyt vaikuttaakin syvemmin kuin arvasin. Vähän tässä ihmettelen ja olen tunteikas. Ja teen asiat hölmössä järjestyksessä. Tänään hölmössä järjestyksessä: suden luonnos. Sillä on häntäkin.

Kyllä tämä tästä. This too shall pass. Katsokaa ne molemmat versiot. Ja vaikka se juoksumattoklassikko. Tulee leppeä olo.


My oldest daughter moving is suprisingly (?) affecting me more deeply than i thought. Yeah, a bit sentimental here, melancholy maybe, baby.
I´m doing things in weird schedule. Like today. A scetch of a wolf.

This too shall pass. Watch the both versions. And maybe the classic treadmill vid also. Makes one feel better.

Monday, March 08, 2010



Viikonloppuna tapahtui paljon asioita. Kivoja asioita. Olen kuitenkin aika poikki nyt.
Poika A täytti 11 vuotta. Järjestettiin sarjakuvapaja. Sarjakuvissa seikkaili kauhea anagrammimato. Mies joutui lankaan. Myös: "ka-boom!", "räisk!"," aaargh!!"
Liisu nautti sanomalehdistä leikatuista valmiista puhekuplista. Hän piirsi "ukkoja" liimasi, leikkasi ja yllätyi. "Äiti mitä tässä lukee?"

Isompi lapsi menee tänään katsomaan asuntoa. Itselleen. Miettii josko hänestä tulisi isona kätilö. Minä mietin mistä sen huomaa kun on kasvanut isoksi.

Ja kaiken lisäksi tässä kaupungissa sortuu silta. Hämmentävää.



Lots of things happened this weekend. Nice things.
Boy A turned 11. We had a cartoon workshop: A monstreous anagram worm, silly jokes, "Ka-boom!" "Aargh!" etc.

My oldest daughter is going to see for a rental flat today. For herself. She is thinking about studying to become a midwife.
Wow. I´m thinking about growing up. When did i?

And also, in our town a great bridge is falling down. Really. So confusing.

Friday, March 05, 2010

metsässä, hangessa / in the forest, covered in snow





Kevättalven aurinko innoitti hulluun retkeen. Päätimme rämpiä umpihangessa katsomaan suvun kesäpaikkaa. Hanki kantoi Liisun ja pulkan, mutta minä upposin jokatoisella askeleella polvea myöten hankeen. Puolessa välissä matkaa iski epäilys: En jaksa perille, enkä ainakaan periltä takaisin, enkä edes nyt tästä enää takaisin ilman mitään perillepääsyä.
Hiukan pulkassa huilittuamme tajusin loppumatkan olevan alamäkeä. Liisu viiletti pitkän mäen karvalakinläpät liehuen ja minä ryömin, konttasin, kierin ja temppuilin, jotta hanki kantaisi ja matkanteko helpottaisi.
Pääsimme perille. Pääsimme takaisin.

Huomiota: Hanki kantaa painavammankin kun paino jakautuu tasaisesti. Ryömintä on hyvä vaihtoehto.
Sulkkismailasta on hämmästyttävän paljon iloa lumileikeissä.
Peuran ja ihmisen makoilujälki hangella on huomattavan samankaltainen.
Joskus tulee hyvä mieli hullun asian tekemisestä. Ainakin jos sen hullun asian on päättänyt itse.


I decided to go to see the grandmother´s summerplace with Liisu. There was tons of snow,with a hard crust on top, that beared Liisu´s weight, but not mine. We got very tired on the middle way. The whole trip was a foolish idea, but we made it after all, and it made us feel very strong.
A notice: that crusty snow bears one´s weight if weight is divided equally. Like, if one crowls on it.