Tuesday, October 26, 2010



Selkäsärky hiipi niskaani ja kiristää otettaan. (En uskalla kirjoittaa, ääneen sanoa, että oikeastaan tänään on jo parempi kuin eilen, mutta se saattaisi vain suututtaa temperamenttisen särkyni, joten pidetään tämä salaisuutena). Olisi pitänyt arvata, Olen niskakarmppien kuningatar. Ensimmäinen lääkärireissu aiheesta jo vuonna 1975, jolloin olin aika pieni.
Eilen sattui niin että itketti.
Ruikuti ruikuti.
Harmittaa ettei voi tehdä mitään.
Yhyy. Uli uli.

I have a cramp in my neck. It´s the same ache thing, just creeping up and down. This neck thing is the worst. Yesterday i cryed, it hurt so bad. (I´m not saying this aloud, but today is already better). I guess is needless to say, that i cannot do a thing.
What i want to do is to moan, groan and whine.
Uhuuuu. Bhuaaahhhh.... Bhyyyyy....
I hope that sounded like a true moan in english.

Saturday, October 23, 2010


Oranssi on hyvä väri. Ja keltainenkin.

Oli jotenkin yllättävä päivä eilen. Lauloi pienessä konsertissa vanhainkodissa. Siellä oli yllättävä lempeän ihanuuden ja surumielisyyden ilmapiiri. Lempeän surumielisyyden.
Totuuden nimessä on myös mainittava ajoittainen absurdi hassunkurisuus, joka leimasi tilaisuutta. Parasta oli, että asukkaat itsekin osasivat nauraa tilanteille.
Näin herrasmiehen, joka oli niin tehokkaasti yrittänyt peittää kaljunsa kampaamalla sekä otsa- että takatukkansa sitä peittämään, että pörröisyyden aste oli huimaava. Näin suloisen tädin joka mainosti kovalla äänellä näkövammaistenkeppiään, ja huusi juttukaverilleen ettei kannata vastata kun ei hän kuulekaan mitään.

Homma venyi melko pitkäksi ja olin loppujen lopuksi pitkän rupeaman jälkeen niin pyörryksissä, että kun yritin selittää puheliaalle mummelille ettei anoppini ole äitini, vaan anoppini, kerroinkin olevani "... niin siis, en tytär, vaan anoppini naapuri". Väsynyt vastaukseni vastaanotettiin tyytyväisenä.

Hitaasti täällä toivun ja neuloskelen. Oranssia.


Slowly knitting orange here. It´s a tender colour.

Thursday, October 21, 2010

duetto




Harjoittelevat duettoa. Ja ovat innostuneita Mozartin Figaron häiden tästä aariasta. Lupasin heille Cherubinoasut, jos oikeasti laulavat aarian yhdessä alusta loppuun. Minäkin haluan polvihousut!

Kuudesta lapsestani näillä kahdella, ja etenkin neiti S:llä on eniten samoja kiinnostuksen kohteita kuin itselläni ja se on kivaa. Ihan hillittömän kivaa. Varsinkin se on kivaa, koska me olemme myös ne kaksi, jotka eniten tappelevat keskenään.

Turun filharmonisen orkesterin konsertteja voi muuten aika ajoin seurata livenä netissä! Huomenna! Katso täältä.


Practising a duetto. And singin Mozart together. I promised to make them Cherubino outfits, if they really sing the whole aria together. Two Cherubinos! Oh, i want such kneepants also! Three Cherubinos!

Monday, October 18, 2010

talviteloille / winter is coming





Esikoinen auttoi mökkiä asettumaan talviteloille. Hän äityi myös leikkimään ninjaa, nosti pikkusiskonsa alas puusta ja oli muutenkin mainio käskyläinen.
Selkäsärky pikkuhiljaa helpottaa, mutta minulla olisi nyt mielestäni kiire parantua samantien. Turhaudun, vähintäänkin. En voi olla ajattelematta, että on paljon ihmisiä, jotka joutuvat kärsimään erilaisia kipuja jatkuvasti. Minä muutun säryissäni lohduttomasta kiukkuiseksi hiukan surumieltäkin maistellen yhden päivän aikana monta kertaa. En ole yhtään urhea.
Ja nyt tämä pelkuri raukka taitaa uskaltautua neuleen ääreen.

My firstborn helped to put the summercottage into wintermood. He also played ninja, helped her sister down from the tree and was a wonderful servant to his aching mother.
My back ache is making me frustrated, crumpy, sad, hopeless, crumpy, dull and crumpy. (" .. and spam, spam and spam!" as the pythons (monty) would express it).
I cannot help thinking that there are many people suffering from all kinds of pain daily. I am not very brave at all.
And now, i think i´m going to be bold enough to knit something after a long while.

Thursday, October 14, 2010



Selkäkipu jatkuu. Kauhea tarve tehdä jotain, muttei voi. Ah, paitsi kävellä! Kävellessä kipu talttuu. Kävellessä voi ottaa kuvia.
Harmillista miten monta kivaa asiaa tehdään istuen.


My backpain eases when i walk. So i walk. And take pictures.

Wednesday, October 13, 2010




Näin metsässä jäniksen ja parven punatulkkuja. En aluksi tunnistanut lintuja, ihan nolotti.

Vaikka lähtisin metsään vähän alakuloisena, saavun kotiin iloisena. Tälläkertaa heittäydyin suorastaan hurjaksi. Vaikka oli satanut luntakin aiemmin päivällä ja selkäni oli(on) vieläkin kipeä, en malttanut olla kokeilematta taikalammen vettä varpaillani. Rämmin lammessa, vesi oli kirpeän kylmää, tunsin jotain alkukantaista " kuulun tähän paikkaan"-huminaa ja olin onnellinen. Vain vähän kylmissäni.


Even if i go to the forest feeling blue, i come home feeling happy. Magic.

This time i was so happy i dipped my feet in the little pond, magic pond we call it, and felt some primal humming that told me " you belong to this place" thru my crispy cold feet.
It was a little stupid maybe, because it had been snowing earlier and , it was cold, and my back was still aching. But it was more fun than cold.

Tuesday, October 12, 2010

olla oma jalkansa / to be one´s own foot

Yritin ottaa omakuvan. Peitin ruman isovarpaankynnen. Sen päälle kaapui kaapinovi kesällä. Lehti lehahti peittämästä  toisessa pikkuvarpaassa olevaa vesikelloa.
On hyvin vaikea olla oma itsensä kuvassa. Edes jalkakuvassa. Olla oma jalkansa.


I tried to take a self portrait. It´s very hard. It´s very hard not to cover that ugly toenail. It´s very hard to be yourself in a picture. Even in a footportrait. To be one´s own foot.

Saturday, October 09, 2010

tytär piirtää linnaa / daughter drawing the castle

Onkin ollut pitkä viikko. Listasin hyviä. Halusin niihin keskittyä, ne huomata. Tarvitsin niitä. Nyt niitä tylsiä. Anteeksi, mutta jostain syystä päätin että nämäkin täytyy muistaa.

Selkään koskee pitkästä aikaa. Vanha vaiva äityyy. Harmittaa kun on vaikea olla fyysisesti.
En voi neuloa kun selkään sattuu istuessa.
Sain niin inhottavaa postia, etten halunnut lukea loppuun, kun tajusin mistä oli kyse.
Ompelukone meni rikki. Terapiakone.Olen hukassa.

Järjestin kirkossa konsertin lapsille. Kaikki onnistui hienosti: klassista musiikkia pieninä makoisina annoksina mahtavien muusikkojen esittämänä, lapset viihtyivät, mutta hyvänen aika, miten kukaan voi hermoilla jostain järjestämisestä NÄIN paljon! Olen ollut niin adrenaliineissani etten ole pystynyt nukkumaan.

Nyt lisää Sufjania.



It has been a long week. I listed the good ones since i needed them, but there was some not so nice ones too:
My back aches so bad, old ache, i know it too well. I feel so frustrated no to be able to be, to sit, to walk or even knit!
My sewing machine broke. My therapy machine.
I got some really unpleasant mail. Didn´t want to read it thru.
I got so nervous about a consert i was organizing, masterminding, that i couldn´t sleep. The consert went fine. A consert for children, classical music in small doses by magnificent musicians in our church. But really, i feel so stupid about beeing so nervous about it. You wouldn´t even guess.


For some reason i decided i need to remember and share this also. Sorry.
And now some more Sufjan.

Wednesday, October 06, 2010

hyvä / a good one

Tämän päivän hyvä on ehdottomasti kikhernemuhennos, josta perheen pieninkin tykkää. Kai tämä on ihan perusohje, mutta kirjoitan sen kuitenkin. Inspiraatioksi. Oli vaan niin hyvää.

sipuli
2 valkosipulinkynttä
2-3 porkkanaa
Nämä pilkotaan ihan pieniksi. Pieni tujaus öljyä pannulle ja nämä siihen kellimään joksikin hetkeksi, jotta sipuli muuttuu pehmoisemmaksi ja kiiltäväksi, porkkanakin.

Tehdään pannulle tilaa keskelle. Nyt siihen mausteita: inkivääriä (1/2tl), korianteria (1 tl), chiliä (extra hot 1/4 tl), kurkumaa (1 tl), kardemummaa (1tl) tai kanelia. Suolaa. Annetaan mausteiden muhia öljytilkassa joitain minuutteja, niin että ihana tuoksu alkaa levitä.

Sitten pari ruokalusikallista tomaattipyrettä, sekoitetaan koko homma keskenään iloisesti, lisätään vettä n 2.5 dl. Antaa kiehahtaa viitisen minuuttia tai pitempäänkin, että mahdollisesti kovistelevat porkkanatkin heltyvät. Jos tykkää, niin nyt voi  laittaa vähän garam masalaa.

Lisätään purkillinen huuhdeltuja kikherneitä. Annetaan muhia muutama minuutti. Muussataan niitä kikherneitä muussinuijalla tahnamaisemmaksi, jättäen sattumia joukkoon.

Joskus laitan vähän sitruunamehua joukkoon. Joku ruohosipuli tai persilja voisi olla hyvä kanssa. Toisinaan jätän porkkanat pois.Tämä on mieto versio, jotta Liisukin voi syödä.

Syödään riisin (ohran?) ja maustamattoman jugurtin kanssa. Jugurttiin laitan jotain mausteita vähän. Mustapippuria tai jotain.



Chickpeas. Thank you for existing. We all love you. 
I make this very basic chickpea stew, somewhat indian inspired, quite often, and we all seem to like it. I´m sorry, i can´t properly translate the recipe for you, but there is plenty similar ones in the net. You will find a good one, i´m sure.
Chickpeas, onion, garlic, chili, carrot, ginger, coriander, cardamon or cinnamon. Salt. Tomato pure. Chickpeas. Maybe some garam masala. Served with rice and yoghurt.

Tuesday, October 05, 2010

hyviä / good ones

- Liisu tervehtyi nopeaakin nopeammin: jo saman päivän iltana söi ahnaasti ja tyytyväisenä.
- Kukaan muu perheessä ei saanut vatsatautia!
- Mekko on suosiossa.
- Villatakista tuli ihana! Vain napit tarvitaan vielä.
- Poika A tuli koulusta kavereineen ja kaikki toivoivat lounaaksi pestoa, pastaa ja oliiveja. Oi helppo ruuanlaitto!
- Mies lepytti minua laittamalla uuteen (hankalaan!) puhelimeeni soittoääneksi totoron tunnarin.
- Totoron tunnari puhelimessani on sen verran höpsö, että se melkein nolottaa, mutta samalla tarpeeksi höpsö, että alan aina hymyillä sen kuullessani.
- Ja nyt lähden kangaskauppaan!

Liisu got well super fast. No one else got sick! The sweater turned out wonderful and the she also loves the winterdress. Boy A came from school with friends, and they all wanted pesto, pasta and olives for lunch. Oh the joy of easy cooking! 
A good day. And to make even better,  i will now leave to the fabric store.

Monday, October 04, 2010

Sunday, October 03, 2010

auton ikkunasta / from the car window

Eilen koko matka Turusta Jyväskylään ja takaisin sankassa sumussa. Kaikki näytti satumaiselta. Auto vähän hajosi. Vuodatettiin pari kyyneltä. Pärjättiin.
Juuri kun olin pakannut kameran laukkuun, avautui edessä utuinen pelto, jolla idyllisesti laidunsi 9 valkohäntäkaurista. Se oli todella kaunista.

Yesterday, the whole trip from Turku (westcoast) to Jyväskylä (middle Finland) and back in deep mist. So beautiful.
The car broke down a little. Someone shed few tears. But we made it after all.

Friday, October 01, 2010

ihan sitä itteensä / the real thing

Kyllä vaan, just sitä. Olimme jo kuulleet huhuja vatsatautiaallosta, kauhukertomukset olivat  rantautuneet, mutta itsepetos ja kieltäminen tuudittivat valheelliseen rauhantunteeseen. Mennyttä moinen, nyt täällä ykä lentää ja pärskeet ilakoivat aamuauringossa.

Onneksi potilas ei ollut ehtinyt nauttia aamupalaa ennen oireiden ilmestymistä. Onni matkassa. Raukka on pukeutunut tätini neulomiin villasukkiin ja kirppikseltä eurolla löydettyyn 70-luvun hyvinistuvaan mariyöpaitaan.

Omia oireita odotellessa neulon saumatonta villatakkia Liisuraukalle. Luulen että tajusin miten tuo saumattomuus, ylhäältä alas-juttu menee. Minulla ei ole ohjetta, mutta  katselin kuvia neuleblogeissa. Takkia on sovitettu ja se on sopiva, istuu kivasti. Olen ihastuksissani. Ehkä puran kaula-aukkoa vähän isommaksi. Saa nyt nähdä. Erityisen tavallinen perusvillatakki, prototyyppi oppiakseni.


Yes. We are sick. Or at the moment she is, but it usually means thatt after a while at least some of the family members follow her path to the infirmary. Oh dear, oh dear.


While waiting for my own symptoms to arrive ( frantic handwashing), i´m knitting a prototype of a seamless sweater for the poor patient. I don´t have a pattern, but i think i got the  idea of this neck first seamless sweater thingy.Oh great fun!