Tuesday, November 30, 2010




Villatakki, jossa sisäänrakennetut ranteenlämmittimet. Juu, ja kyllä vaan näkyy puikonvaihdon kohdat noissa ranneosissa. Ei mulla ennen koskaan käynyt noin, nyt jatkuvasti. Kai pitäisi olla tiukempi ote.

Vaan kohdista viis, lapsonen tykkää, villa lämmittää ja minua ilahduttaa että projekti onnistui.
Ylhäältä alas niinkuin parhaaksi näin, vähän sisäänottoja vyötäröllä, rannelämmitinhihat, lapsen toivomia raitoja (saa olla viimeinen kerta kun neulon liukuvärjättyä lankaa) ja virkattu kaulusreunushelmus. Napit puuttuu. Miten tuntuukin että mun villatakeista aina puuttuu napit.

Aika perus. Nuo hihathan saa käärittyä tavallisiksi noin vaan. En muista nähneeni tämmöistä rannekehihaa, mutta ei tämä varmaan ihan ainutkertainen hiharatkaisu ole. Luulen kyllä että käytännöllisempää olisi olla erikseen lämmittimit ja takki, vaan kun tämä sulokas yksilö S hukkaa hanskoja jne pikkuasustetta erittäin taitavasti, niin ajattelin että kokonaisen takin hävittäminen on jo vähän työläämpää. Sekin on kyllä koettu erään toisen nuorehkon perheenjäsenen taholta viime vuonna.


Wristwarmer cardigan. Knitted from top to bottom. I haven´t seen such wristwarmersleeve thing , but i´m sure this isn´t the first of its kind. I guess it would be wiser to make the wristwarmers and the cardi separately, but since miss S loses mittens, warmers and such so fast, i thought losing a cardigan would be a bit more complicated. The sleeves are easy to fold "normal" just like that.
Anyhow, she loves it. I dont´care about the little faults here and there. Its´warm, it works, and it even got the stripes she wanted.

Monday, November 29, 2010




Virkatut tumput. Huomaan niissä edelleen olevan jotain äärimmäisen huvittavaa, ihan niinkuin viime vuonnakin vastaavat virkattuani. On hyvä että on lapaset, jotka saavat hyvälle tuulelle. Näitä tullee vielä lisää useampia pareja, koska valmistuvat niin nopeasti ja ovat sopivan paksuja.( Ja koska perheenjäseniltä häviää hanskoja, hattuja, villapaitoja jatkuvasti. Phuuh.)

Hanskojen vieressä makoileva karhu on viime vuoden löytö puiseen seimikuvaelmaamme. Tänä vuonna kirpparilta tuli mukaan komea puulehmä. Oikea kiiltävä valionauta. Nauta on otettu lämpimästi vastaan, mutta karhu aiheuttaa edelleen hämmenystä. Liisu pelkää että se syö seimenlapsen. Hän nostaa karhun aina pois peltitarjottimelta, johon kuvaelma on aseteltu.Saatan tehdä karhulle kuonokopan, mikäli vakuutteluni kyseisen karhun lempeästä luonteesta eivät poista huolta.

Lukiolaisen koulurakennus jäähtyi niin kylmäksi, että koulupäivä peruuntui. Yle kertoo että tehtävät hoituvat etänä, mutta tuolla se iloinen lukiolainen nyt lepäilee alakerrassa ilmeisen tietämättömänä rehtorin jalosta aikeesta sivistää oppilaitaan.

Oho, kirjoitinpas paljon. Nyt menen neulomaan vihreän villatakin valmiiksi.Aurinko osuu nojatuoliin ihanasti.


Croheted mittens look so amusing to my eyes. Funny mittens. That is good.

It´s cold here. I took all the bedcovers, blankets, pillows, some matrasses outside to soak in freezing temperatures. Nothing smells better than frozen blankets!
I´m also doing the ultimate freeze thing for our sheets. I´m going to take them out to dry after washing. Oh, it is even better! The dry freezeair will dry them althoug the sheets freeze to stiff, like cardboard. It looks very funny. And magical too, once taken inside the frozen sheets are actually dry! I loved to see the mystery  as a child.

The sun is shining to my knitting chair so nicely. I will go right now to finish the green cardigan for miss S.



Friday, November 26, 2010




Tuntuu että koko ajan on hämärää. Ystäväni sanoi: " Ajattele, vain reilu kuukausi enää, ja sitten alkaa valo lisääntyä!" Kiitettävää myönteisyyttä, vaan minä huomasinkin ajattelevani, että niinkö pian.

Hämmästytän itseäni. Muutenkin ilmassa on ollut kaikenlaista oman inhimillisyyden huomaamista. Varmaan ihan hyvä juttu.

Kaksi päivänsankaria juhlii täällä. 5 ja 10 vuotta. Numerot näyttävät niin merkityksellisiltä noin yhdessä.
Nuorempi sankari ei saa nukuttua yöllä, kun kaikki juhlinta on niin jännittävää. Öisin hän mönkii viereeni ja hipeltää niskaani unissaan. Minulle on kuulemma maailman pehmein niska. Näen unia, joissa seison suojatiellä odottamassa liikennevalojen vaihtumista, ja yhtäkkiä ventovieras kanssakulkija asettaa kätensä hellästi niskaani.


Winter darkness all around, seems like all the time. A friend said: " Oh, think, only  a month and some days, and the light starts to increase!" She is s very positive person. And guess what, my first thought was: " not so soon! Not so fast!". I´m amazing myself. 
There a two birthdaygirls here: Miss S 10 years, Liisu 5 years. The numbers look so significant together like that.
Liisu finds this all celebrating so exiting, she can´t sleep well. At night she comes to sleep in our bed, and puts her little hand gently in the back of my neck. She is thinks i have the softest neck in the world. And then i have funny dreams about standing in the crosswalk, waiting the trafficlights to turn green, when suddenly some stranger next to me puts his/hers hand gently in the back of my neck.

Tuesday, November 23, 2010

talvivaatteet / winter clothing



Kettuja ei ole näkynyt. Ihailen kuvia. Etsin jälkiä.

Huomasin viimeistään viime viikonloppuna, että poika A ja neito S ovat ohittaneet pikkulapsiajat. Kun nämä isot pieneni sairastavat, he hiljenevät, nukkuvat, ovat rauhallisia ja seesteisiä. Vähän niinkuin aikuiset sairastaessaan.
Eli kun Liisu viime yönä siarastui pikkulapsosen tapaan aktiivisesti, rauhattomasti, äänekkäästi, olinkin isompien sairastelun jäljiltä levännyt! Ajatelkaa kaikki pikkulasten äidit! Levännyt lapsien sairastelun takia!

Vähän aikatauluni heittävät kuitenkin. Jos olen jotain luvannut, niin pahoittelen viivettä. Kyllä tämä tästä.


Winter clothing. No foxes seen lately. Flu.

Saturday, November 20, 2010

se tuli tervehtimään! / it came to greet me!






Onneni on täysi.
Kettuja oli tänä aamuna kaksi. Yritin pitää sivistyneen etäisyyden telmivään kaksikkoon, kun pienenmpi niistä tulikin tervehtimään minua. Noin vain, tupsahti eteeni ja moikkaili hillitysti. Olisin voinut silittää sitä. En kuitenkaan.
Lapset seurasivat taas aamiaispöydän ääressä kettuseikkailuani. " Äiti, nyt sun nimeksi tuleekin ketunkesyttäjä!", totesi Liisu.
Kaupunkilais-sydämeni on ylitsevuotavaisuuden tilassa.


My happiness is full. My citydwellers heart is in a state of sheer bliss.
There were two foxes today! I tried to keep a civilized distance, when the smaller one suddenly came to greet me. Just like that. Like: "Hi there, i´m a fox, how´s going?"
My smallest one, who saw the insidence from the kitchen window, calls me now "Fox tamer mama".

Friday, November 19, 2010

pietà



Poika A on tosi kipeä. On voipunut ja näyttää renessanssin pietà-veistokselta. Paitsi varpaat.

Alakuvassa ristiriitaisia tunteita herättävä neuletakkirykäisy. Asiakas (neiti S) rakastaa sitä. On juuri toiveiden mukainen. Minä vähän tuota karsastan. Purolankaa. Liukuvärjättyä. Jupinaa.
Aion jaksaa neuloa sen loppuun. Laskin silmukoita, yritin ymmärtää neuletiheyden ja vaikuttaa juuri sopivalta. Jos ei muuta, niin ylhäältä alas on kiva neuloa. 50 villapeikkoa osaa asian erinomaisen hyvin. Siellä on hienoja.

Eikä tuo villatakinalku kyllä oikeasti ole ihan noin ruttuinen ja sotkussa.


My sweet boy A is very sick. He looks like a reneissance pietà-sculpture. Except the toes.


A sweater that creates mixed emotions. The recipient,  miss S, loves it because it is what she wanted. I´m rather sceptic and murmuring. But, i will knit it, yes yes. At least its nice to knit from top to bottom. 50 villapeikkoa does it beautifully.

Thursday, November 18, 2010

kettuonni! / fox happiness!


 Voi kuinka voi ihminen tulla onnelliseksi nähtyään ketun! Aamiaispöydän tylsä ääri muuttui äkkiä maailman mielenkiintoisimmaksi paikaksi. Ja hyvänen aika, me asumme melkein keskustassa!
Yksi eläinhavainto päivässä, ja minusta tulisi maailman aikaansaavin henkilö. Onni ja tekeminen näyttävät liittyvät voimakkaasti yhteen täällä. Eikä tuo lumikaan haittaa.


Oh how happy can one get by seeing a fox! There it trotted behind our kitchen window, in the snow. So beautiful!
An animal a day, would make me the most effective person in the world. Happiness and making/ doing / beeing active go very much hand in hand here.


Wednesday, November 17, 2010

sipuli, suudelma, sukka / an onion, a kiss, a sock



 Sipulinipun kanta näyttää ruusunnupuilta.
 Joku on valinnut ikkunalasin intohimonsa kohteeksi.
 Sukkaan tulee säännöttömästi oransseja raitoja.

 The onion stem looks like rosebuds.
 Someone has chosen the window as the object of her passion.
 There will be random orange stripes in the sock.

Monday, November 15, 2010

ompelee pimeässä / sews in the dark


Näitä laulajia Pariisiin ja kotiinkin.
Oli vähän ompeluvastoinkäymisiä. Luottokoneeni väsähti, kaipaa huoltoa, ei jaksa muuten. Kakkoskoneesta ilmeisesti hajosi moottori. Jotain sähköistä siinä tapahtui: onneksi en saanut sähköiskua. Kolmoskonetta luulin potilaaksi, mutta sepä jaksoikin ihan hyvin. Anoppini äidin vanha kelpo Bernina.

Kuulen jupinaa vuosikerta-Husqvarnojeni suunnasta. Jopa se sähkötön mulkoilee.
Jos eivät tokene ja ala käyttäytyä sivistyneemmin, korjaan poljettavan Singerini hihnan.


These singers to Paris.
It´s dark.Sewingmachine troubles.

Friday, November 12, 2010

harmaata, värikästä / grey, colourful

Ulkona harmaata, sisällä värikästä. Toivon, että ruoka maistuu yhtä hyvältä kuin näyttää ja tuoksuu. Juureksia, valkosipulia, hunajaa, neilikkaa, inkivääriä, mustapippuria ja suolaa.

Kasvissyöjänä laitan usein kasvisruokaa sekasyöjäperheelleni. Meillä on lihaa aika harvakseltaan.
Poikani A (11v) toi minulle tänään löytämänsä reseptin ja totesi, että jopas olisi herkkua ja ihanaa jos sellaista laittaisin. Ruuan nimi oli:"tosimiehen uuniyllätys". Voitte kuvitella mitä siinä on, en mene yksityiskohtiin. Niitä ei varsinaisesti reseptissä edes ole.

Hän saa tosimiehen annoksensa kyllä jonain päivänä, mutta ei tänään. Tänään on jämäpäivä. Syödään noita uunissa käyneitä juureksia jääkaapin kätköistä, salaattia ja keitettyjä kananmunia.


As a some sort of vegetarian, i often cook vegetarian meals for my carnivorous family. They don´t mind eating meat sparingly.
Today my 11 year old boy A gave me a recepy, that he said, could be his favorite dish ever. The name of the dish was : " the real man´s owen surprise". I will not go to details (there weren´t many).
He will get his real man´s dinner someday. But today is a colourful leftoverday. Oh, so sweet smelling wonderful leftoverday!
All the rootvegetables from the fridge, garlic, ginger, clove, black pepper, honey. In the owen for almost an hour. Served with other things found in the fridge. Boiled eggs, salad... and beans! Almost forgot the beans!.

Thursday, November 11, 2010

lisää näitä / more of these

Mieheni on riippuvainen ranteenlämmittimistä. Tein pari paria isänpäiväksi. Muhevat ulkokäyttöön, tiheät pitkät kylmään toimistoon.

My husband is dependant on wristwarmers. I made two pairs for father´s day, that we celebrate here next weekend. The softer looking pair for outdoor use and the grey pair to be used in his ice cold office.

Tuesday, November 09, 2010

Oi saanhan! / Oh let me!



Oi saanko olla mäyrä, karhu, supi!
Kerällä lämmössä pimeässä: Sammalvuode ja naavapeitto.
Pörheänä.
Piilossa.
Sydämeni karhu leppeästi kuorsaa niin että kammiot värähtävät.
Oi mäyrä karhu supi.
Oi.

( Pahoittelemme säätilan aiheuttamaa runosuonen herkistymää. Tilanne on jo tasoittumaan päin.)

Ja tämä Purcell sopii aika hyvin tähän myös.


I wrote a poem about hibernating winteranimals. I blame it on the weather. 
The poem starts: "Oh, let me be a badger, a bear, a raccoondog!" After that i go on and on about  hiding place and moss and furryness and such. 
The comes the artistic: " The bear of my heart so gently snores, that the lower chambers of my heart trembles". In finnish that kind of sounded witty, because i could use the actual "vertricular fibrillation"- term instead of  "chambers trembling". Or there is only one term. The chamber one. No latins. Anyhow. Oh badger bear raccoondog!
Oh!

( This Purcell suits the feeling well. Melancholia. Oh, sweet melancholia)

Monday, November 08, 2010



Hyvä konsertti hienossa paikassa. Paikalla oli myös yleisöä, vaikka kuvista saattaa saada eri käsityksen.
Sousafoni, vaskipuhaltimien kunkku.

That was a good consert in a great place. And there was also lots of audience, even the pictures might give a different image.
Sousaphone, the king of brass.

Sunday, November 07, 2010

suhnuisia kuvia hauskuuksista / very blurry pictures of fun things




Halloween ja kaiken maailman pukujuhlat venyivät koko viikolle täällä. Alan pikku hiljaa ymmärtää juhlinnan hauskuuden, pitkän empimisen jälkeen. Vielä enemmän tykkään kyllä helmikuun karnevaaliajasta, jonka olen oppinut saksankieliluokkalaisen lapseni kautta.
Niskani ei taivu vielä ompelemiseen. Vanhoja pukuja löytyy onneksi roppakaupalla kellarista, ja nokkelat perheenjäsenet askartelevat niitä myös itse.
Meillä oli hauskaa näiden kanssa. Hassut pienet lohikäärmeet siskoksilla ja sulokas  rokokooneito. Harmi ettei vehnäjauho tartu kunnolla kasvoihin. Olisimme halunneet lumikin hipiän tuolle neidolle.

We do not have a real halloween tradition here, and since our calendar has the "all hallows´day" later than the halloween eve at other places, the costume partying went on all week this year. Two of my kids go to school in english-language class ( i never had english at school, so don´t worry, they do really learn the language well and propelry), and part of the language study is also to learn to know the cultural things (aspects) of english speaking countrys. Kids have welcomed halloween with open hearts. I guess i am slowly started to like this new to me holiday. 
I must say, i do like the february carnival season of middle europe even more than halloween. This is something i´m learning from the child who goes to german language school.
I think there is no any kind of a costume party in finnish tradition. Can´t think of any. But, costumes are fun! Yes, thank you, costume partys! 
All blurry costumes from previous years. I cannot sew yet much anything.

Saturday, November 06, 2010

torvet soi, urut raikaa



Kaunein soitin jonka tiedän: Turun konservatorion barokkiurut. Torstaisin tuolla urkusalissa järjestetään pieniä ilmaisia konsertteja, lounasmusiikkia. klo 12.15. Paikka on kiva, muusikot myös. Täältä ainakin löytyy lisätietoja.

Sunnuntaina Turussa vietetään torven päivää, joka ei siis ole nimetty minun mukaani (huh), vaan liittyy kansainväliseen torvimusiikki-ilakointiin. Ilmainen konsertti Sibeliusmuseossa su klo 14.00. Lapsoseni soittavat siellä. Minä hoidan hermoilun.


The most beautiful musical instrument i know. The barock organ of turku conservatorium. My mother in law plays the organ. She gave a little consert last thursday, and i was the one who turned pages and tired to push the right organ stops (?), the knobs near the keyboard that change the tune of the instrument. That was a bit challenging, but i did ok.

My kids are playing in a consert tomorrow. I´m a bit nervous. They are not.

Wednesday, November 03, 2010




Marraskuu. Taidat olla hyvä. Ihmeellisiä värittömiä värejä. Hienovaraisia sävyjä ja yhtäkkiä seassa jotain hurjaa.
Paranen. Se on ihanaa.Täytyy olla ihan hissuksiin ja varovasti vielä. Sekin on hyvä.


November. I guess you are good. Amazing colours, first subtle, delicate, and then suddenly something wild. 
I´m getting better, and that is wonderful. Just have to take it easy now. That is good too.