Wednesday, December 29, 2010

lahjoja / gifts


" Aika  hypnoottinen", totesi puolisonikin näistä kanasista. Löysin tiput kirpparilta lahjapakettiin, mutta olen varmasti leikkinyt lelulla enemmän kuin lahjan saaja. Miten voikin ola niin antoisaa katsoa kun tiput nokkivat näkymättömiä jyviä käteni pienen heilautuksen ansiosta? Oi, pienet auliit tipuset.


 Alla oleva, jo ajat sitten aloitettu lapaspari edistyy hitaasti. Lahjan saaja on mehevämpien lihapatojen äärellä Itä-Suomessa sukuloimassa, joten minulla on kaikki oikeus hitailla.
Huomasin heti kättelyssä ("Päivää, Lapanen"."Kas päivää, Isoinpapunen") tehneeni liian lyhyet resorit, jotka korjasin nokkelasti sisäpuolelle neulomilla tuplaresoreilla. (Ei  siis haittaa tuo tyhmä saumajälki, se jää sisäpuolelle). Siitä sitten innostuin tosiaan toteuttamaan lapasen kokonaisvaltaisen tuplaamisen.Nyt vuoren ja lapsen hassu väriyhdistelmä saa mieleni kihelmöimään hulluraitasukkaideoista.


 Kuva ei tee oikeutta ihanimmalle lahjalleni: Metsäneläinvati! Ihan kyynelet tirahtivat silmiini kun avasin paketin. Ihana kälyni on vadin itse tehnyt. Voin istua vati sylissäni pitkän tovin, tuijotellen kaukaisuuteen ja hymisten itseäni nirvanaan. On vaan aika täydellinen vati. Juuri tämmöisen tarvitsin.


It can be truly a rewarding experience to look the little wooden hen picking imaginary seeds from the wooden plate, just by a little swing of one´s hand. Oh, you little unselfish, devoted little hen! 
I found the hypnotic toy from the fleamarket just in time for Chirstmas, and i have surely been playing more with it than the happy receiver of the gift. Oh lucky me, that we live in the same household!

Mittens, that i started ages ago, beeing lined for someone who´s spending her Christmas in eastern Finland with relatives that can actually cook all the traditional Christmas food. So, no worries about me beeing super slow, i still have time before she gets back home. (Your mittens will be lined in time, and oh, will they be the warmest mittens ever!).


The bottom picture doesn not do right for the wonderful forest animal plate i got from my sister-in-law. Wonderful sister-in law, who has made the plate herself,  toned it to vibrate just in the same key as my soul. Oh the plate is perfectly right and just the best. I can hold it and hum myself into nirvana. True.

Monday, December 27, 2010

Saturday, December 25, 2010

Saturday, December 18, 2010

              Eräällä oli synttärit. Somebody had birthday.

 Veimme hänet yllätykseksi Helsinkiin nauttimaan pääkaupungin yöstä. Helsinki; olet kaunis.
We surprised her and took her to Helsinki to enjoy the beauty of the snowy night city. Helsinki: you are beautiful.

 Pikkusisko ja isä yllyttivät toisensa liukumaan alas suurkirkon portaita. Otin hassunvärisiä kuvia tilanteesta.
The little sister and dad provoked each other to slide down the steps of the national monument.

 Menimme hienoon ravintolaan syömään jälkiruokia. Jokainen otti eri annoksen. Nam!
We went to a fancy restaurant to eat desserts. Yam!

   Meitä ei heitetty ulos. Oli hauskaa.
   We were not thrown out. We had fun.

Friday, December 17, 2010

Muistan kyllä, että joka vuosi lupaan itselleni etten enää koskaan milloinkaan yritä tehdä piparitaloa. Yritin kuitenkin. Enkä vain yhtä taloa, vaan kokonaisen kylän. Neito S teki onneksi kaksi taloa. Häneltä se sujuikin oikein näppärästi.
Näitä saatetaan antaa joillekin ystäville. Eukalyptyskarkkien käyttö koristeena jakaa mielipiteitä. Näyttää hyvältä, maistuu... jännältä?
Käydään myös keskustelua, josko nuo pienimmät talot ovatkin ulkohuoneita.

Oli tämä silti hauskempaa kuin olisin uskonut. Yleensä poltan sormia ja turhaudun. Nyt vain vähän roiskahti kuumaa sokeria.


A Gingerbread village. There is a discussion going on, if those smallest cabins actually are outhouses or just cabins.


This year i didn´t burn one finger.

Thursday, December 16, 2010


Tänään on ollut ihana päivä. Ei ole tarvinut rynnätä mihinkään, minkään asian perässä.

Neiti S selaili kirjaston käsityökirjahyllyä, löysi Lilly Secilie Brandahlin ja Bente Myhrerin neulekirjasta kivat tossut, ja toivoi niitä nöyrästi joululahjaksi. Minäkin nöyrryin ja tartuin ohjeeseen. Ohjeethan yleensä aihettavat kaikenlaista vastarintaa mielessäni, ja teen hämmentäviä virheitä ja tapahtuu hämmentäviä väärinymmärryksiä. Juu, niin tälläkin kertaa. Kirja piti vielä palauttaa kirjastoon kesken neulomisen, heti kantapään kohdalla, joten tossun kärki tulee omasta päästä, muistikuvan voimin.
Kamalaa suttua ja röhnää tuo raitajuttu. Onneksi tossu venyy jalassa niin, että silmukat asettuvat kauniisti.

Tuo kirja itsessään on kamalan mukava. Ohjeetkin varsin ymmärrettäviä, jopa minunkaltaiselleni vastarannankiiskille.
Ei noita ohjeita kuulu varmaan niin pelätä. Nehän on tarkoitettu avuksi.




Such a lovely day. No hurries to anywhere.


Knitting something miss S wished for a gift. Oh, trying to obey a pattern. Trying to understand that pattern is a friend, not an enemy. 
It looks messy in a picture, and it is, but luckily the little sock nicely streches in foot, and the ugly stiches settle down quite nicely.
The sock from this book. Or the beginning of it. I had to take the book back to library while i was still at the heel.

Wednesday, December 15, 2010



Amaryllis aukeni yön aikana. Ensimmäisen kukinnon ensimmäiset terälehdet. Olen aivan ihastuksesta mykkä. En keksi sanoja. Ihmeellistä.

Piirtelin kortteja. Öljypastellit ovat aika tahmaiset: näitä ei varmaan voi lähettää. Sotkisivat ja sotkeentuisivat postissa. Saavat ihan mielellään jäädä kotiin soittelemaan. Nyt täytyy vaan keksiä toiset joulukortit lähetettäviksi. Voi voi.
Ostin rehvakkaasti joulumerkkejä kuun alussa. Ikäänkuin että sitten olisi pakko terästäytä ja lähettää joulukortteja. Tässä asiassa olen tosi tosi huono.
Onneksi Liisu on innostunut korttitaiteiluista. Kissaenkeleitä.


The flover opened the first petals last night, and i´m in awe. Like a miracle!


Some cards i drew inspired by the lovely notebook cover. I used oilpastels, and oh, those are sticky! I can´t send these cards in mail. All the other post would be all smeared in oilpastel. And my cards would be ruined too.
Luckily Liisu is into cardmaking. We will send cat angels this year i guess.

Tuesday, December 14, 2010




Kurkkuni on parantunut. Voin laulaa. Ihanaa. Ihanaa!
Kävin kyllä hammaslääkärissä tänään, eikä suu vieläkään aukea kunnolla puudutuksen jäljiltä, joten jää vielä tänään laulamiset vähiin. Mutta oi, kyllä kohta raikaa!

Kirjastosta löytyi kauniita joulunuotteja. "Weichnachtslieder der Trapp-familie". Ihana kuvitus! Tekee mieli tehdä joulukortteja kun noita kuvia katsoo.
Mutta parasta kaikessa: Tuosta 50-luvulla painetusta kirjasta löytyy pari etsimääni puolalaista joululaulua! Ja on siellä tsekkiläisiäkin ihania. Espanjastakin oli pari hauskaa ja uutta minulle.Kertokaa jos tiedätte jotain hyviä.Haluaisin löytää paljon uusia joululauluja laulettavaksi.

Tuo alimmainen nokkahuilunuotti on vaan niin kaunis, että vaikkei kukaan täällä soittaisikaan nokkahuilua (Kyllä soittaa. Anteeksi naapurit), haluaisin sen silti kotiin tuomaan joulutunnelmaa. Haluaisin tehdä jotain tuon kansikuvan näköisiä joulukortteja. Juuri tuollaisia.


My throat is healed. I can sing! And i will!

I´m very found of polish christmassongs this year. Do you happen to know any nice ones? Let me know. Or czech? Or spanish?

Monday, December 13, 2010

kuorokaavun ja mytologian liitto / choir dress meets greek mythology




Yritin tehdä mekon itselleni. Oikein tosi yksikertaisen, sillä yleensä mokaan peruuttamattomasti itselleni ommellessa.
No, tuli tämmöinen kuorokaavun ja kreikan mytologian iloinen liitto.
Näytän mekossa suorastaan rintavalta, jota todellakaan en ole. Hyvin hämmentävää.
Saa nyt nähdä. En ole vielä(kään) ommellut helmaa tai tehnyt mitään muutakaan viimeistelyyn liittyvää.

Ja nyt on pakko vasikoida yksi vähän ällö paljastus. Juu, pakko mikä pakko, koska juttu liittyy kuorokaapuun ja kuorokaapu mekkoon.(Olen siis varoittanut. Älä lue tätä, jos olet menossa lukion kuorokonserttiin, ja olet herkkätunteinen.)
Eräässä paikkakunnalla vaikuttavassa musiikkiluokkien lukionkuorossa on hurjimmilla pojilla tapana esiintyä kuorokaapukonserteissa ihan au naturel kaapunsa alla. Tai näin siis ainakin pari vuotta sitten, jolloin tyttäreni vaikutti ko.kuorossa. Hän ei todennäköisesti todistanut traditiota ihan paljaaltaan, vaan kuuli siitä rehvasteltavan lämpiössä.
Totta tai ei,  mekostani tulee nyt auttamatta mieleen tämä kuorokaaputempaus.



A dress for myself. Super simple, because i tend to fail miserably in every attempt to make something for myself.
A choirdress meets greek mythology. I look sort of curvy in it, wich is very strange since i definately am not. Curvy. At all.
I don´t know yet if i like it.
So tricky, sewing for one self.

Saturday, December 11, 2010

pikkujoulu / pre- christmas party

Esikoiseni, joulupukki.

My firstborn, the santa.

Thursday, December 09, 2010


Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni maailman lämpimimmät tumput. Olen kokeillut "vuorittaa" lapasen villanöyhdällä, siis neulonut villatukoista pilkkuja ja jättänyt lapasen sisäpuolelle sitä villaa valtoimenaan lämmittämään. Tein mittavirheen, ja niitä lapasia ei oikein saa mahtumaan käteen. Muuten loistokas idea.Ettei olisi suorastaan joku perinnejuttu.

Mutta sitten olen nähnyt hienoja hienoja kaksikertaisia lapasia! Oi oi. Villapeikko teki ihan täydelliset täällä.
Ehkä näistä palmikkotumpuista tuleekin kaksinkertaiset.

Palmikko on napattu Elsebeth Lavoldin "Viikinkineuleet"-kirjasta. Sivulla 51 on oikea ohje, jota minäkin ensin yritin noudattaa mutta sekoilin, ja nöyrästi sitten neuloin palmikon itselleni ominaisesti valokuvasta ja muuttelin vähän  loppua. Taidan kyllä purkaa tuon kärjen . Ei näytä kivalta.


Cable mittens in progress. The cable from Elsebeth Lavold´s " Vikinga mönster i stickat" ("Viking knits"? Don´t know if this book can be found in english).
I tried, i really tried hard this time to follow the pattern picture in the book, but oh how i messed all up! So i humbly did the cable my way, from the photo next to the real pattern. And changed it a little. It needs some repairing yet. The top looks  messy.
See some perfect warm mittens here.

Tuesday, December 07, 2010

rooibos pysyköön lämpimänä / may my rooibos stay warm




Vahingossa käännettävä pannumyssy. Ensimmäinen pannumyssyni: yksinkertainen asia, jonka osaisin tehdä tosi monimutkaisesti.
Tuo keltainen puoli näyttää niin orgaaniselta, että voisi kuvitella kannullani olevan aivot.

Juon äärimmäisen harvoin mitään lämmintä. Kahvia ja teetä en lainkaan. Kuuma mehu saa vatsan kääntymään nurin.
Mutta mutta, nyt on kurkku ollut kipeänä sitkeästi jo kaksi viikkoa, eikä mikään muu tunnu auttavan kuin lämmin juoma. Pirkka vanilja-rooibos tässä tapauksessa. Kittaan helposti kannullisen aamupäivän mittaan, mutta viimeiset kupilliset ovat jo ikävän nuupahtaneita. Semmoista vellilämmintä. Haaleaa.
Jospa tämä nyt auttaisi.
Ja olisi kamalan kiva jos kurkkukin paranisi. Tahdon päästä laulamaan joululauluja.


My first ever tea cosy. We say here: a pothat. 
I usually never drink anything warm. Not tea nor coffee and never warm juice. Oh, it makes my stomach turn upside down. 
But but,  i´ve had a sore throat now for two weeks and nothing else seems to help than warm drink. Vanilla rooibos in this case. I easelly finish that whole pot in the morgning. Just that the last cups have been a bit on the colder side. So, a tea cosy. 
A simple thing, that i managed to make very complicated. It became reversible by accident. That yellow side looks so organic, it looks like my teapot has brain.
I hope this helps. And i hope my throat heals. I want to sing christmas songs!

Saturday, December 04, 2010

kädet / hands



 Leipovia käsiä. Mielestäni hurjan kaunista.
 Ja miten jännittävää, että pelkästään käsissäkin näkyy niin voimakkaasti kunkin olemus, persoonallisuus.
Nänä leipojat viime viikonlopulta, synttärihumusta.

Matroskin kertoo miten viisas olin 16-vuotiaana. Olen ihan äimänä. Ja on siellä kuvakin. Näytän Liisulta. En muista enää mitä olin silloin neulomassa.


Baking hands. So beautiful.
And it´s so so interesting how one´s personality shows even in just hands. The characteristics of a person in the movements of hands.
These bakers from last weekend, the birthday bakers.


Matroskin tells how wise i was at sixteen. I´m amazed. There is a picture also. I think i look like Liisu. I cannot remmeber anymore what i was knitting there.

Thursday, December 02, 2010

kauluri ja napit / neckwarmer and buttons



Hyvin innoittuneena kälyni neulomasta kaulurista, väsäsin villatakin jämälangoista kaulurin. Näyttää tosi kivalta takin kanssa. Kyseessä on siis vain jotakuinkin suorakaiteen muotoinen läpäre, johon on tehty napinreiät. Nerokkaan yksinkertaista ja toimivaa. Nokkelin ja mahtavin juttu tässä ovat nuo napit. Leikkasin pahviympyröitä, jotka virkkasin umpeen. Kas: tuli nappeja! Nyt villatakissakin on virkatut napit. Hurjan kivannäköiset.

Olen ilmeisesti väsännyt juttuja liikaa, koska silmäni on kipeytynyt. Piilokarsastus villiintyy väsyessä, enkä iltaisin jaksa tarkentaa enää mihinkään. Lepään siis. Ja välillä törmäilen seiniin.


I was very inepired by a neckwarmer my sister-in-law knitted, and made something similar from the cardigan leftover yarn. It looks so nice! I like simple things. This is just a rectangle with buttonholes. Simple things are just the best.
Oh, and i solved the button problem by croheting. I cut some circles of thin cardboard and then just croheted it around. Ta-daa: buttons!


It seems like i´ve been knitting too much lately: my eye is getting tired. I have a sort of a lazy eye, the other, heterophoria i guess it´s called. And now when the eye is tired, i simply cannot focus it at all in the evening. So i rest. And bump into walls.