Friday, January 28, 2011

kotimatkalla / on the way home






Siivoaminen ja sortteeraaminen vei kaiken voimani. Nyt on kyllä järjestystä nurkissa, mutta en mielestäni iloitse siitä tarpeeksi. Mikäs vika minussa nyt on, häh! Availen kaappeja ja yritän hymyillä että: " Oi kun on ollut hän ahkera ja ihan on järjestys ja nyt on helppoa elämä!". Mutta kun ei oikein innostus iske. Sellaisesta voisi tulla alakuloinen olo, mutta tänäänpä paistoikin aurinko. " Mielenterveyspäivä", niinkuin eräs asian ilmaisi.

Unohdin ihanimman piponi oikomishoitolan pyöreään odotustilaan. Oikeasti, se aula on valtava lieriö. Ihan kuin olisi ollut jossain Millenium Falconissa tai Enterprisessä sisällä! Ensin harmittelin kun jäi kamera kotiin, mutta olisin varmaan unohtanut senkin sinne maagiseen ufoaulaan.

Kävi ilmi että lapsi oli kadottanut viikko sitten oikomiskojeensa nukkuessaan. Pohdin, josko tuota voi nielaista. Ei voi.
Pipo on edelleen kadoksissa, mutta oikomislaite löytyi kirjakaapin takaa. Löytynyt myös aivan kammottava valokuva itsestäni, suloinen piirroskopio Hokusain Aallosta, ja joku kolmas asia, joka oli ihana, mutta en nyt muista enää mikä. Saattaa olla että olen hukannut sen.

 Ontuva nokkeluuteni potkii minua jalkapuolena, joten poistun nyt lepäilemään, neulomaan uutta pipoa, ompelemaan ihanasta kankaasta jonka sain lahjaksi.


All this cleaning has taken it´s toll. I have no energy, wich leads into endless babble in finnish. Needless to say, no use in translating.
But, i did spend time in a Milleniun Falcon/ ss Enterprise shaped waiting room today! The main orthodontics building here. Next time my son will need adjusting with his teethdevice, i will remember to take my camera with me. Not for the teeth, but the building. Ofcourse.
The sun saved everything today. Lots of things that might have caused mild melancholy: like that i forgot my favorite knitted hat in that ufo-shaped waiting lobby. Or all kinds of cleaning exhaustion. But, the sun shined, and all is well.

4 comments:

Joola said...

Ihanaa, tämä oli ihanan Puhtimainen kirjoitus:). Minulla oli oikomiskoje ala-asteella. Sitä piti ohjeen mukaan pestä aamuin illoin hammasharjalla ja pitää päivä raikkaassa vedessä lasissa. Hmm. Sujautin sen illalla suuhun ties mistä peiton tai tyynyn syövereistä ja se maistui hetken kamalalta, mutta sitten makuun tottui. Jynssäsin sen aina ennen tarkastusta tai jos satuin saamaan inspiraation jossain siinä välillä. YÖK, kamala ajatus nyt. Mutta olin niin itseni jo silloin... Onneksi leuka kuitenkin meni asemiinsa sen kapistimen avulla. Voisi vaivata nyt, ainakin mikäli poikieni suuhygienistiin on uskominen. Hän on muuten hurja täti. Viimeksi vouhkasi, että EU kieltää mehut, tällä kertaa ei oltu päästy edes ovesta sisään, kuin jo kuului, että tutit kielletään Suomessa... Hmm...

Hyvää viikonloppua. Minä olen iloinen siivotuista komeroistasi ja sun muista! Ihan huippua. Mahtavaa vallan. Hyvä Isoinpapu!

Hilja said...

Heh, joo mä oon joskus ollu töissä siellä ufoaulassa. Tai siellä yläkerrassa varsinaisesti. Siellä sitä sitten tuli kierrettyä sitä ympyrää uudestaan ja uudestaan oikeaa ovea etsiessä...

isoinpapu said...

Joola: Vaikuttaa että teillä on samanlaiset oikomiskapistukset! Ainakin tuo huoltopuoli sujuu vähän samaan malliin. Huh hah.

Kiitos! Hyvä viikonloppu tästä tulee. Olet kiva.

HIlja: Oi! Olet sankarini!

Julie said...

K,
I am not even going to attempt Finnish this late :)
I strive for order and it doesn't come easy for me either.
your talent at knitting, photography, raising wonderful creative children, and seeing the world through whimsical (and sometimes tired) eyes is always refreshing. Hope the light returns quickly, friend.