Friday, February 04, 2011


Aamulla letitin hänen tukkansa tiukalle palmikolle ympäri päätä. Kolmelta kampaus oli lähes kokonaan purkautunut.

 Talonpoikaismekko lettipäälle. Ompelen nuo vekit siistimmiksi vielä käsin. Ja vyökin kiinni etumukseen, joo.
Materiaalina oli ompelijatädin vanha pöytäliina, jossa keskellä sitkeä tahra.
Ja tulee tuohon joku vuori tai alusmekko myös. Vaikka semmoinen alusmekko, josta näkyy pitsiä helman alta?


In the morning i braided her hair tighly around her head. At three o´clock it´s almost complitely unraveled.

Making a peasant dress for  her. The fabric is an old tablecloth, that had a stain in the middle. There will be some handsewing yet for the small folds there, and the belt has to be attached to the frontpiece. Oh, and lining or maybe an underdress. An underdress with some lace in the hem, showing nicely?

12 comments:

piilomaja said...

Olen sanaton sun osaamisesi edessä.

Merja said...

Pökerryn kun on niin hieno.

Niinu said...

Ihana mekko!
Ei mikään tusinatuote:)

Rusinainen said...

Onpa upea! Kerrassaan oivallus. Täti tykkäisi - taas.
Koitan nyt laittaa nimen viestiini, niin tulisi vähän persoonallisempi olo.

heini said...

Oi mikä mekko! Silmä ja sielu lepää sitä katsellessa! Räjähtänyt palmikko saa hyvälle tuulelle. Mitä hää oli tehnyt?

Tytti said...

Kaunis mekko. Ihailin myös kekseliäitä pompuloita aikaisemmassa postauksessa!

Meidän neidin hiukset ovat samaa osastoa :) Letti kestää tosin vain kymmenen minuuttia kunnes ensimmäiset kiharat törröttävät. Kerhon valokuvauksessa kuvaaja-täti kysyi "Siis, onko Äiti nyt tyytyväinen tuohon tukkaan?" Eipä sille mitään olis mahtanutkaan. :)

Liivia said...

Mekko on syötävä!!! Olin ihan ällikällä sen ihanuudesta. Ottaisin heti itselleni ja tytöllenikin.

Ritva said...

hieno kampaus, purkaantuessaankin- mekosta nyt puhumattakaan.
kyllä tytön kelpaa!

SARI said...

Minulla on samanlainen hiuslaatu, ei saanut pysymään sitä mitenkään muuten kuin poninhännällä joka veti silmätkin vinoon. Osittain sen takia tämä klanikampaus ... jo kolmattakymmentä vuotta.

isoinpapu said...

piilomaja: oh. Kiitos! Mutta älä hei mykisty kuitenkaan. TYkkään äänestäsi, blogissasi.

merja: Mä oikeasti tykkään huimauksesta. Minimuistinmenetys. Ei siis niin että täällä jatkuvasti pyörtyilisin, mutta onpahan joku sellainen ominaisuus, että helposti pökrään, ja olenkin oppinut nauttimaan siitä.
Että toivottavasti oli kiva pökräys :)

Niinu: :) Pöytäliinaeleganssia.

Rusinainen: OI, kiva kuulla! Liina jäi heti mieleen muhimaan mekkona.
Hauska nimimerkki ssulla.

heini: Oi, hää on telminyt parhaan kaverin ja tämän koiran kanssa. Eli ihan kova meno.

TYtti: Lasten hiuksilla on voimakas oma tahto ;)

Liivia: Oli niin osuva pöytäliina. Harmi kun ei riitä aikuisen kokoon. Melkein olisin halunnut kokeilla.

Ritva: Mä niin tykkään keskeneräisyyksistä ja purkautuvista.

SARI: juu, muistan kuinka äiti kireään palmikoidessa muistutti, kuinka kauneuden takia täytyy kärsiä. Hienothan ne vinosilmät olikin.

Kirjailijatar said...

Meillä tapahtuu tuo sama ilmiö tukan kanssa. Jos vaan muistan sen letittää. Mutta turhaahan se siis on...

Mekko - upea!

Anonymous said...

TUollaisen mekon haluaisin mie.
Ah. Kaunein näkemäni vaatekappale pitkiin aikoihin.