Wednesday, February 16, 2011


Apua. Ilman huutomerkkiä, apua, silleen lakonisesti.

Huomenna on vanhojen tanssit. Teini O osallistuu. Puku ei ole yhtään valmis. Puvusta voi tulla täys susi. Tytär O (kaunis, suloinen ja ihana) valmistautuu jo  henkisesti esiintymään juhlakarkelossa eläinasussa. Voi elämä.
Miten ihmeessä osasinkin järjestää näin tiukan tilanteen.

(Piirros on kopio Hokusain kuluisasta aallosta. Joskus halusin näyttää silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle miehelleni, että mikä se aaltokuva olikaan mistä niin kovasti tykkään. Löysin kuvan  taannoin kun siivosin. Tämä ei mitenkään liity tähän ompelusotkuun. Paitsi että ehkä piirros on jotenkin lohduttava.)


Tomorrow my beautiful, wonderful daughter O will be having a big ball, dance thing, with all the other 17 year olds in this entire town. A huge gigantic ball that is. An occasion for the fanciest, most wonderful evening gown in the world. 
Her dress is still in pieces. I´m supposed to sew it. I´m in pieces.

(Years ago, i copied the famous Hokusai print, the wave, for my boyfriend, who is now my husband. The drawing has nothing to do with my sewing situation. But it´s cute. And comforting.)

19 comments:

Vilijonkka said...

Ai onko "se" aika vuodesta taas, penkkarit jne. Minäkin jätän ompelut aina viimeiseen minuuttiin. Eihän siinä mitään jos kyse on itselle tulevasta asusta, mutta kun lapsi odottaa jotain onnistuvaksi tai edes valmistuvaksi on tilanne toinen. Että onnea matkaan, onhan tässä vielä pitkä yö edessä!

Mirva said...

Kuulostaa hyvin tutulta, noin niin kuin yleisellä tasolla -- ei meillä kuitenkaan vielä tanssimekkoja ommella.

Hyvä siitä tulee, tyttäresi arvoinen, aivan varmasti. Mullakin on aina tullut kun olen viime tippaan jättänyt (ja sitä tapahtuu usein). :) Tsemppiä!

Lepäävä Esteetikko said...

Oih. Minulla on (ompelun ulkopuolisen) elämän puolesta vastaavia tilanteita, joissa kaiken luotettavuuden nimissä on vain suoritettava vuorokaudenajasta huolimatta. Pää kylmänä ja keskittyneesti vikuroivista ja pahaenteisistä tunteista välittämättä. Kyllä sinä sen tuolla kokemuksella hyvin teet, ihanuuden arviointia ei kannata itse tehdä väsyneenä ja paniikissa, tyttäresi on varmasti iloinen ja ylpeä käsintehdystä puvusta!

unisukka said...

Päätellen edellisestä mekkopostauksesta en lainkaan epäile tanssiaismekonkin onnistuvan ihanasti. Vedät vaan henkeä, syöt suklaata jos mahdollista, ja jätät kaiken hutiloimisen ja nopeastitekemisen pakon taaksesi. Hitaasti hyvä tulee. Jos menee pieleen niin pitsiä päälle. Tsemppiä!

isoinpapu said...

Kiitos henkisestä tuesta!

Oheistoimintoja ja välttelyä suoritettu kiitettävässä määrin. Esim. keittiö hohtaa puhtauttaan.

Nyt täytyy odottaa tytärtä saapuvaksi koulusta, jotta voin taas sovittaa pukua ja pistellä neitoa nuppineuloilla.

Suklaata syöty. Hyvä neuvo!

Merruli said...

Mekosta tulee varmasti hieno ja sitäkin arvokkaampi, kun siihen liittyy tarina huimasta loppukiristä!

Vilppumaan Erika said...

Yhdyn edellisten puhujien kannustushuutoihin ja kertaan, että suklaata on hyvä olla :) Ja eikös oo huisia, että keittiö tuli samalla siivottua?

isoinpapu said...

Rynttään (drapeeraan, hah hah) sifonkia yläosaan. Neula katkesi. Tulin tänne ruikuttamaan.

Ei oo enää suklaata.


LÖysin lisää ompleukoneneuloja, onneksi.

Joola said...

Huh huh. Piän peukkuja, että ennätät/ennätit!

isoinpapu said...

yhyy. ommellut sifonkikerroksen vuorin kanssa sekaisin, rynttyyn, kohdasta jossa ei pitänyt olla mitään rynttyä eikä vekkiä. Mua itkettää.

unisukka said...

Voih, sympatiaa! Ja peukkuja.

unisukka said...

Voih, sympatiaa! Ja peukkuja. Toivottavasti sait jostain lisää suklaata.

maijanmaja said...

Uskon, että siitä tulee ihana mutta tsemppiä silti! Voihan viime hetken paniikki!

Gabriela Von Bohlen said...

Onks toi teidän salainen takaovi, jota mulle ei ole näytetty?

Olin tänään Uffilla 3 euron päivillä ja niin oli myös sata penkkareilaista, etsivät hupiasuja...

isoinpapu said...

Mä luulen, että nyt meillä on mekko! Juhuu! JIpii! Oi onnea!

Kiitos tsemppauksesta! Olette kivoja :)


Gabriela von b: Salaovi... olisikin! Vaan pöh, ovi kuuluu naapuritaloon.

Vilijonkka said...

Upeaaa!!!

unisukka said...

Jee! Mä tulin kans heti aamusti kattomaan, et kuinka kävi mut onneksi hyvin. Huh.

Heli said...

odotamme villisti uutta postausta vanhojenpuvusta, josta tulikin hyvä!

onko toi hokusai-aalto piirretty ulkomuistista? aika mahtava.

isoinpapu said...

heli: ei ulkomuistista sentään, jotain kuvaa katselin muistaakseni, mutta se oli kiinni kirjassa, jota ei voinut lähettää Turkuun lemmitylleni.