Tuesday, February 15, 2011




Olen ollut kipeänä. Oikein tyhmästi kipeänä: niin, että välillä on tuntenut itsensä oikein terhakaksi ja toipuneeksi, ja sitten yhtäkkiä kesken iloisen tervehtymispuuhailun onkin taintunut päänsärystä sikiöasentoon lattialle uikuttamaan maailman pahuutta ja päänhalkeamispistettä.
Suoritettu julkista itkemistä liiallisen urheuspuuskan seurauksena.
Voi elämä.

Eilen alkoi tuntua taas terhakalta, ja päätin kokeilla kauanko tuo onnen tila kestäsi. Kesti yhden mekon ompelun ajan. Tuli tällainen vähän "Maija Poppanen ryhtyy karjakoksi"- tunnelma. Tykkään kovasti.

Kangas on taas eläköityneen ompelijattaren kätköistä. Pala oli vähän turhan pieni, halusin pitkät hihat, tulikin sellaiset hartoita leventävät lyhyet hihat. Käytettävä villatakin kanssa.



A dress for me. Kind of a "Mary Poppins turns into milkmaid"-style. I like it.

12 comments:

Ilona said...

Sinä todella olet tuollainen sorja tyttönen, kuten ole epäillytkin, et lainkaan sovi yleisiin mielikuviin kuuden lapsen äidistä. Pidän eniten juuri poikkeuksista.

Mekko on hieno, tykkään tuosta nappilistasta.

Heli said...

ihan mahtava. osaisinpa mäkin.

isoinpapu said...

Ilona: Oi, "sorja tyttönen"... Nyt mä vaan hyrisen täällä.
Ilona, olet niin kiva.


Mekon malli on silmäilty viime vuonna kirpparilta löydetystä kivasta nappilistamekosta. Tein helmaa pidemmäksi, ja vähän erilaiset sisäänotot etukappaleessa. Olkasaumaa suoremmaksi, kun taidan olla suoraharteinen.

heli: Mä olen itsekin ihan ihmeissäni kun onnistui. Yleensähän siinä käy heti niin, että kun ompeleen itselleni, tapahtuu kaikkia kummallisia asioita, ja teen uskomattoman hölmöjä ompleuratkaisuja. Mutta nytpäs enpäs! Häh! Ihmeellistä!

(Uaskomatonta, onnistuin kirjoittamaan ihan joka ainoan sanan väärin äskeiseen! Korjailin juuri ja puhisin itselleni. Taidan olla vieläkin sairas. Hourailen.)

Pikkuviuhti said...

Kiitos Puhti kauniista blogistasi. Se on hyvin erityylinen kuin muut lukemani, mutta rakastan sen tyyliä. Toivoisin joskus olevani itsekin puuhakas kuuden lapsen äiti. Kaunis mekko, ottaisin heti itselleni tuon mallisen! Paranemisia.

shys said...

Pietu kysyi: "missä Katja oli?" minä: "ai mitä?" Pietu: "no Liisun äiti, eksä nyt tiedä? Katja ei ollut tänään, missäköhän se oli?"

Luultavasti olet saanut uuden ihailijan.

Hieno mekko.

parantava puhallus
*puuh*

heini said...

Oi miten kaunis ja naisellinen sun työn tulos on. Mulla oli kans tänään yllä melko samanmallinen nappilistallinen vanha (trikoo)mekko. Paitsi pidempi malli. Miellyttävä pitää kun ei paina eikä purista. Yksi vaatekappale koko vartalolle on mun tämän hetken suosikki :)

isoinpapu said...

pikku viuhti: Kiitos! Ilahdun kun viihdyt ja tykkäät. :)

shys: Ah! Ihanaa! Pietu on mahtava! Vähänk oon onnessani kun mehän taidetaan olla siis kavereita!

Phuuuh! Heti paranen!

heini: kiitos! Hauskaa kun sanoit "naisellinen". Usein koen olevan enemmänkin jätkämäinen, joten tuo oli ihana kuulla.

Kirjailijatar said...

Maija Poppanen ryhtyy karjakoksi? Mitä vielä, vetävä leninki, siitä vaan rimpsalle, kuten isotätivainaa sanoi :)

Surku kuulla, että olet ollut noin kipeänä. Toivottavasti on jo taakse jäänyttä elämää.

Niina said...

Oi,ihana mekko! Huolisin itsellenikin. Näyttää sellaiselta,että se päällä on kiva tanssahdella ja touhuilla ja käydä retkillä. Ainakin:)
Ja mietin samaa kuin Ilona,miten kaunis ja siro oletkaan!

SARI said...

Sama meininki täällä. Kurkkukipu ei ota lähteäkseen. Olen vasta ehtinyt ratkoa mekkoa, josta on tuleva toinen.

Trula said...

A great dress. One I could have bought for myself as well.

kris laroche said...

i like it too.