Monday, May 09, 2011



  Käly täytti kolmekymmentä viikonloppuna. Oivat kemut järjestettiin ulkosalla. Mahtava herkkulista löytyy täältä.
  Lapsi soittaa pasuunaa ja välillä pianoa. Nuottipaperille on kirjoitettu " valikoituja riitasointuja". Juuri nyt yksi jälkeläinen soittaa nokkahuilua ja toinen pianolla yhtäaikaa niitä valikoituja. Karmiva yhdistelmä. Onneksi
naapurit eivät ole kotona. 
Aina jaksan kummastella, ettei lapsia haittaa kakofonia lainkaan.

  Olin puutöissä tänään. Karsin poppelia. Poppelintuoksu on voimakas ja tarttui ihooni. Tuoksun ihanalta.
  Mutta olen kyllä aika huono metsuri.


  Sister in law had a wonderful birthday picnic. Some people know about partys and picnics and the perfect treats. She is like that. Good for us!


  I´m wondering, how come the children don´t mind kakofonia at all? They seem to live in it. I mean if the other is on the piano, writing down " the chosen dischords" and the other simultanuesly plays the recorder next to him, and they don´t mind that soundchaos at all. I don´t get that.

6 comments:

Hilja said...

Poppelintuoksu on ihana! Tässä kasvaa poppeleita ihan vieressä ja on aika ihana tulla kotiin kun on se tuoksu, talvellakin!

isoinpapu said...

Joo, ja kun se tarttuu se tuoksu mukaan. OI ihanuus!

rva Reipas said...

Meilläkin paukkuu juuri piano nelikätisesti. Ostakaa makkaraa + jotain avantgardea. Siitä saa nauttia naapureiden lisäksi koko katu.Ylin valokuva on ihana.

Martta said...

Sykähdyttävä yläkuva! Ihana. Kakofonian sietokyky heikkenee vuosi vuodelta, sen on pakko olla niin.

Heli said...

mää <3 poppelin tuoksu! tässä lähellä on pari poppelia. mun lempireitti kulkee luonnollisesti niiden ohi.

kivat ihmiset = kivat synttärit. haluun joskus nähdä muutkin kuvat mitä otit sieltä.

Helena said...

Saanko kysyä mistä tuo kaunis kasvoton nainen lapsi sylissään- taulu on kotoisin? Ihanat ovat valkovuokkokuvasi, tänään niitä ajattelin kun lähimetsäämme katselin.