Sunday, July 17, 2011





Sunnuntaikampaus nimeltä Baabelintorni saa neiti S:n näyttämään renessanssityttöseltä.

Keltamatara! Miten noin ihana kukka on voinut mennä silmieni ohi näin kauan! Jos olisin tajunnut uhanalaiseksi, olisin jättänyt poimimatta. Onneksi noita kasvaa runsaasti tuossa ihan nurkalla.

Suru-uutinen: lähiketullamme on kapi. Kunpa osuisi eläinsuojeluyhdistyksen ihminen kohdalle kun loikkii näkösällä. Aika surullinen näky.
Tietääkö kukaan miten kaupungissa tulee toimia kohtalokkaasti sairaan "villieläimen" suhteen?


Sundayhair called "the tower of Babel". Makes her look like a renessaince girl. Botticelli.
And a new favorite plant, Galium Verum, Lady´s bedstraw.

12 comments:

Liivia said...

Voi kettua....

Mutta kaikki muu niin kaunista, ihmeellisen kaunista. Nuo kasvimaalaukset on taidokkaita, upeita!

Meidän pihassa kasvaa paljon keltamataraa, en tiennyt minäkään että uhanalainen on. Nyt voi taas paremmalla mielellä antaa tuon niittypihankin rönsyillä (naapurien ikuiseksi kauhuksi).

himalainen said...

Ilo: Kaunis keltamatara, nimikin niin viehko.
Sunnuntaikampaus on ihastuttava, en ole koskaan noin viehättävää sunnuntaikampausta nähnyt. Oletko sinä loihtinut sen.

Suru: Kettu.

isoinpapu said...

Liivia: TYkkään maalata kasveja, vaikkei lopputulos ikinä olekaan yhtä ihana kuin se alkuperäinen. Mutta tykkään noista aina sitten jälkeenpäin aina enemmän. (Sitten kun se oikea kukka on jo kuihtunut)

himalainen: Oi, ihanasti sanottu että loihtii kampauksen! Minä loihdin!
Neito S:llä on ihana tukka: runsas ja pitkä ja mukavan tuntuinen: helppoa loihtia sellaista tukkaa :)

En uskalla katsoa ikkunasta ulos, kun pelkään että surukettu luikkii jossain siellä. Kun ei se kuitenkaan pysy kauaa aloillaan, en ehtisi soittaa ketään paikalle, ennekuin se on jo toisaalla. Oletan siis että se pitäisi lopettaa. Kauhean, kauhean surullista. Itkettävän surullista.

piilomaja said...

KEttuasia alkoi mietityttää...toivon että löydät keinon auttaa.

Heli said...

ainakin korkeasaaren eläintarhassa on joku villieläintenhuoltoyksikkö. ehkä voisit soittaa sinne ja kysyä, mitä pitää tehdä?

isoinpapu said...

Piilomaja: Olen soitellut ympäri Turkua asian tiimoilta ja näyttää siltä että melkein kaikki asiasta tietävät ovat lomalla. Riistanhoitoyhdistyksessä oltiin auttavaisia ja kilttejä. Luulen että kettuasia saadaan vielä, nyyh, järjestymään parhain päin. Kuvittelen mielessäni kettujentaivasta.

heli: Kiitos neuvosta. Nuo riistaihmiset osasivat neuvoa eteenpäin ja surivat kettua kanssani.

Minna said...

Ihana baabelintornikampaustyttönen!

Olisiko paikkakunnan eläinsuojeluvalvoja tai vastaava oikea yhteydenottokohde kettuasiassa? Kajaaninjoessa uiskenteli eräänä syystalvena loukkaantunut joutsen. Sen eteen ei pitkään aikaan tehty muuta kuin käytiin nähtävyytenä pällistelemässä ja rannalta ruokkimassa. Ja lehdessä kirjoiteltiin. Me näimme sen kotimme ikkunasta joka päivä. Mieheni soitti siitä kerran hätäkeskukseenkin, koska linnulla oli iso verinen rikko siiven alla jota se nokki, mutta asia ei kuulemma kuulunut heille. Eikä tuntunut kuuluvan kenellekään. En muista mitä sille sitten kävi, joskus joulun tietämillä taisivat korjata sen parempaan hoitoon.

Minna said...

Ai kettuongelmaan olikin löytynyt ratkaisu :)

Niina said...

Kaunis kampaus ja kauniit maalaukset!
Täälläkin päin kasvaa tuota keltamataraa ja nyt harmittelen että menin keräämääm sitä..höh.

Ja voi suru kettua:(

isoinpapu said...

Minna: Kiitos neuvoista! Vähän kankeasti asiat etenevät kun niin monet ovat lomilla. Mutta kyllä ketuista huolehditaan.

Niina: En mä tiedä onko se rauhoitettu lainkaan, jossain vain luki että uhanalainen. Tosin, lounais-suomessa kasvaa runsaasti. Eli kai sitä poimia saa. Taidan olla vaan yliherkkä nyt kettuepisodinkin takia.

heikku said...

voi kettupoloa. ja voi noita kauniita kasvimaalauksia, pääseväthän kehyksiin? kasveille annetaan tavattoman kauniita nimiä!

Anonymous said...

Kettu pitää ampua. Vangitseminen ja hoitoyritys on ketulle kauhukokemus. Soita jollekkin metsästäjälle, että päästäisi ketun kärsimyksistään ja levittämästä samaa tuskallista vaivaa muille repolaisille.