Tuesday, August 16, 2011

6.




Kuudes lapsi, lapseni, se viisivuotias vielä, aloitti esikoulun. Juuri äsken.
Olenko tottunut tällaisiin muutoksiin lapsen (ja omassakin samalla) elämässä? En. Sitäpaitsi, tämä on tämä pahnanpohjimmainen. Oireilen rankasti. Katsokaa kuinka pitkäksi naamani venähti.


My sixth child, my baby, the five year old, started preschool today. Just an hour ago. I´ve been here  six times now, and no, i will not get used to this. But see, she is the youngest, the lastborn, oh.
Letting go. Growing. Good things, difficult only for me.
See how my face grew longer just like that.

14 comments:

maijanmaja said...

Voi. Täällä kans lähti tänään yksi eskariin, kolmas, toiseksi viimeinen.
Ja tämä leijonaäiti jo murahti eskarin pihalla muille pojille. Kiusaamisen sietokykyni on täysi nolla.

Trula said...

I've only got 2, but I so understand what you mean. They do grow so fast. BTW, lovely picture of the cat.

rva Reipas said...

Ihana kuva pikku eskarilaisesta. Vaikka lapsia olisi miten monta niin noin ne vaan kaikki kasvavat. Sitä yritän ajatella kun tule mieleen että olisiko yksi vauva vielä .. Meillä esikoinen aloitti koulun ja herkkää oli.

Satu said...

:D Samankaltaista oireilua täällä, kun viimeiseni lähti koulutielle, hui. Sinun eskarilaisesi näyttää reippaalta ja minusta hänellä on hieno, hieno reppu. Toivon, että naamasi palautuu ennalleen. :)

minja said...

Voi sua! Onhan siinä totuttelua ja haikeutta, voin vain kuvitella!

Onnea eskaritielle :)

Peurankello said...

Nautin niin vaan aina postauksistasi:) Sellainen hymy joka kerta jää! Tänään myös naamakin venähti, myötätunnosta;)

Heli said...

nyyh!

Kata/Lankapuu said...

Ne vaan kasvaa, meilläkin poika aloitti tänään eskarin, samassa koulussa kuin missä isosisko on nyt kolmosella. Pienin vielä kotona vielä muutaman vuoden...

Outi said...

Samanlainen kissa kipittää meidänkin lähellä :)

himalainen said...

Oireilu niin riipaisevan ymmärrettävää, sitä on liikkeellä, ehkä ikäänkuin elokuun puolessa välissä, myös eri ikävaiheissa.

Hänen menonsa näyttää niin innostuneen ihanalta, hyvä eskarilainen.

sarafiina said...

meillä täällä samat kuviot, mutta vasta esikoinen lähti eskariin! miten ihmeessä kestän sitä viimeisen lapsen kohdalla? :D

Merja said...

Ihan eri aiheesta: IHANA KISSA sementtiseinässä. :) Tsemppiä sinne.

mänttipälli said...

Sun kuopus on kyl niin reipas, ettei sille kukaan ryttyile! Sulla on kivoja lapsia ja onneks ne on kivoja isoinakin. Pakko on tottua itsekin siihen, ettei ole pieniä lapsia.

Kirjailijatar said...

Olet näemmä tosi surkeana :( Minä en osaa olla haikeana, kun lapset kasvavat, jotenkin vain nautin siitä. No, ehkä pieni haikeus hiipiii mieleen, pakko myöntää, mutta se on sellaista lämmintä haikeutta.