Thursday, September 15, 2011

reppu ja taas torvensoittoa / a backpack and again some horn playing


Farkkureppu Liisulle, kun se vanha, täydellinen unisef-reppu hajosi. Olikin kestänyt jo 40 vuotta.

En oikein käsitä tuollaisen kaksisuuntaisen vetoketjun ideaa, mutta onhan se vekkuli. En myöskään oikein tajua, miten ihmeessä saan mitään valmiiksi ommeltua, kun en mittaa enkä tarkista mitään. Kannattaa mitata.
Kangas on vanhasta farkkuhameesta. Vetskari jostain alekorista.  Turkoosi vuorikangas ystävältä saatua ulkoilukangasta. Musta säätöhihna jostain vanhasta repusta. Mallia katsottu myös vanhoista repuista. (Uusilla repuilla ei ole tarpeeksi kokemusta vielä).


Sitten taas lasten harrastusosastoa. Olin koko päivän (12 tuntia, kyllä vaan), huoltajana kun nuoret soittajat pääsivät mukaan tattoo-sotilasmusiikkitapahtumaan.
Näin piintyneenä pasifistina sanon, että jos on pakko olla pyssyjä ja semmoista, niin se kaikki salskea uhokkuus voisi rajoittua tähän marssi-, paraati- ja muodostelmasoittelumeininkiin.


 
Toiset soittivat rivissä, toiset olivat kuin ihmiskaleidoskooppi ja yhdet riehaantuivat. Tuo jälkimmäisin oli suosikkini.


Oh, look at those stampeding young men with sousaphones and trumpets!
I spend a whole day helping out a children´s brassband to participate in a big military band happening. As a deep rooted pacifist as i am, i think that if there has to be guns and such, all that should be limited in marching and parades (tattoo?).


Made a backpack for my little Liisu. The old one had lasted 40 years, many users and it was clearly time for retirement. Denim is good. Red zippers are good.

8 comments:

Heli said...

ne koikkelehtii! ihan mahtavaa. ja a:kin osaa kävellä ja soittaa yhtaikaa. melkoista.

isoinpapu said...

heli: noi varuskunnan soittoniekat todellakin koikkelehti ja leikkivät lentokonetta saapuessaan ja lähtiessään. A järjesti oman soolon harjoitusten lomassa. Semmosen aika modernin, kaoottisminimalistisen soolon.

rva Reipas said...

Hienoja kuvia pikku pasunistista.

Vilppumaan Erika said...

<3 Ihastuneita huokauksia varmaan kymmenelle edelliselle kirjoitukselle. Miten mä en vaan ehdi. Mutta nyt ehdin, halusin sanoa, että vau, soittotuntikuvaajalle, soittajille, leningille ja konsertille sen ympärillä, repulle ja sille, ettet mittaa!

kerttu said...

Hieno reppu! ja vanhanrepun ylistys myös lämmittää Unicefin työntekijää:-)

Liivia said...

Hehee, mua alkoi niin hymyilyttämään nämä! Kiitos, näinä päivinä on ollut aika työlästä saada hymyä kasvoilleen.

isoinpapu said...

rva reipas : oli niin pitkä päivä, välillä vain odoteltiin, joten onneksi oli kamera mukana :)

Vilppumaan erika: Ei aina tarvitse jaksaa eikä ehtiä. Varsinkaan kun on kaksi aika pientä ihmistä siinä jaksamassa ja ehtimässä. Aikansa kutakin!

kerttu: Vau, Unicef on hieno järjestö.

Liivia: Hyvä jos toimi. Vähän on tämä syksy matalapainetta, hidastusvaihde vähintääkin päällä. Unohtelen tärkeitä asioita, nukahtelen, semmoista kaikkea.
Toivottavasti siellä kirkastuu.

Anne F said...

Kiitos pikkari-ideasta! Vanhoista paidoista saa vaikka mitä mukavaa aikaiseksi!

Tuo kaksisuuntainen vetoketju näytti kummalliseslta... Tajusin, että yleensähän kun kaksi vetoketjua ovat vastakkain niin silloin reppu on täysin kiinni. Tuossa mallissa vetpketjut vastakkain tarkoittaa: kokonaan auki, vain vetokejun kohdlta "kiinni".

En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan... ei ihme, että ihmettelet koko kaksisuuntaisen jujua.