Wednesday, October 12, 2011



Säilöstä löytyneet villatamineet ovat surullinen näky: paritomia lapasia, liian pieniä sukkia, nuhjaantuneita pipoja. Vielä harmillisempaa on tajuta kuinka monta paria lapasia, sukkia onkaan kadonnut. Bussiin jää ainakin kaksi paria lapasia joka talvi. Luistinkoppiin myös muutamat.
On taito tehdä kivat sukat, joiden häviäminen ei kuitenkaan aiheuta pohjatonta alakuloa.
Paksua lankaa, nopeasti valmiiksi. Se vähän auttaa. Ei ehdi kiintyä.

Ja miksi se menekään niin, että ne kivoimmat häviävät, ja pöljät säilyvät?

Ensi talveksi punainen pläjäys neiti S:lle. Perus. Tavallis. Kiva.


Oh, so sad was it today to go thru all the woolen winter gear: so many missing socks, mittens, worn out things. And things too small. How fast do these children grow!
It takes special skills to knit nice things that will not be missed too much when missed (in a bus, at school, in the woods...).
Thick, bulky yarn, fast knits, that helps a little. I dont get too attached to the clothes when it goes fast.

Red mittens and hat for miss S. Basic. Nice.

9 comments:

sunells said...

Tosi kivat värit! Miten muuten teet kavennuksen tuossa pipossa? Oli niin hyvännäköinen, että tekisi mieli testata.

Mukavaa keskiviikkoa!

kivitasku said...

Se on kyllä niin surullista, kun itse tehdyt jutut katoaa... Ja tulee aina paha mieli, kun näkee jossakin tiellä tai muualla yksinäisen joltakin kadonneen lapasen. Olen vähän liiankin kova kiintymään itse tehtyihin asusteisiin ja etsin hulluna jos joku katoaa:) Mutta ihanat jutut olet neulonut, kaunista lankaa♥

Liivia said...

Sama harmi täälläkin! Joka talvi olen neulonut hienosta langasta tytölle sukat, aina kadottaa toisen jo ennen kuin routa on kunnolla maan jäytänyt.
Minä olen jopa itse käynyt koulun kadonneet-kopat läpi, muttei missään. Sen sijaan ihmetyttänyt, kun sieltä löytyy jopa päällystakkeja!?

Nuo alemman jutun sukat niin käsittämättömän kauniit!

isoinpapu said...

sunells: En osaa neulekieltä, joten tämä on nyt karsean huono ohje. Koita saada selvää.
Neuloin ensin tuon pykäreunuksen, sitten muutaman kerroksen jälkeen lisäsin sopivasti että tuli muhkeutta. Tätä muhkeaa pötkylää jatkoin kunnes pipa oli n. 20 cm korkea.

Kaventelin ensin roimasti kolme silmukkaa joka toisella silmukalla. Eli, siis kolme yhteen, neulo yksi, kolme yhteen jne. Ja sit muistaakseni yhtä roima toinen kavennuskierros, jonka jälkeen silmukoita oli niin vähän, että vetäisin langan niiden läpi, ja päätin siihen.

Ihan perus. Lanka oli jotain muhkeaa ja ihanaa ja kallista. Malabrigo?

inkeroinen said...

Ihanat värit, piristävää. Miulla kanssa omat lapaset on helposti hukkautuvaa sorttia. Mutta päätin että en välitä parittomuudesta, eriparilapasia löytyy helposti. Vaikka nyt miulla on ongelmana että oikean käden lapasia on enemmän kun vasemman. Pitänee neuloa vasemman käden lapasia!

isoinpapu said...

kivitasku: Joo, mulle tulee ihan tippa linssiin joskus kun tulee joku loskainen , yksinäinen lapanen kadulla vastaan...

Liivia: Joo, koulusta en ole koskaan löytänyt yhtään meidän kadonnutta, mutta kaikkea muuta kiinnostavaa kyllä. Tosiaan, takkeja, kenkiä. Mietin aina onko joku söpöläinen kirmannut avojaloin kotiin...

Inkeroinen: Mä just näin jossain sellasen perinteisen kalastajatumpun, jossa oli kaksi peukaloa! Molemmilla puolilla! Nerokasta ja hauskannäköistä!

Solveig said...

Kuvissa on positiivinen vire. Ihana setti.

Voisikohan sen Hgin tuomiokirkon portaikon peitellä joskus paripuolilla hanskoilla, lapasilla ja sukilla? Haluaisin siihen taustalle kaipaavaa ulinaa. Kyllä mua harmittaa ne halpishankatkin, jotka jää yksin. Tosin keskimmäinen käyttää ihan mielellään erivärihanskoja.

kerttu said...

no on kivat ja pitkät raitasukat tuossa alempana,ah.-)

Heli said...

mä luulin ensin että tossa pipossa on mukana semmonen mielenosoittajan kasvot peittävä lisäosa, mut ne olikin vain lapaset. heh. edellisen postauksen raitasukat on ihan mahtavat. ne regian liukuvärilangat on hienoja.