Tuesday, October 25, 2011


Uusi ja vanha. Viime vuonna virkkasin kaksi lapasta ja hukkasin yhden. Kadonnut yksilö löytyi hetteiköstä keväällä, mutta virkkuu oli jo niin yhtä maaperän kanssa etten tohtinut noukkia talteen. Villiintynyt lapanen. Uljas näky luonnossa.
Tein uuden. Tuossa vasemmalla. On vähän pienempi kuin vanha. Venymisvaraa.


Kauluri. Nämä on käytössä parhaiksi koettu. Nappikiinnitys, kunhan löydän napit. Napinlävet ovat varjossa, mutta olemassa.

 
Yksinkertainen on parasta. Täältä sain innostuksen. Täällä ohje suomeksi. Sitäpaitsi, hatulla on lapsuuden sankarini nimi. Jacques Cousteau!
Lapselle vihreä, itselleni punainen.


Säästin kauheimman viimeiseksi: astuin kudinpuikkoon. (AAAAAARGHHH! AUAUAUAUAUAUAU!!!!)
Epätodennäköistä, epäonnista ja odottamatonta, mutta näinkin voi käydä.
Piti nousta nopeasti nojatuolista hoitamaan jotain yllättävää asiaa, ja laskiessani piponeuleen käsistäni, neule pyörähtikin yllättävän ketterästi "puolustautuva siili"-asentoon, jolloin tarmokkaasti tömähtävä kantapääni osui suoraan 2.5 neulepuikkoon. Ihan napakasti ja syvälle.
Karmeaa. (Aika hassua myös, nyt kun ajattelee).
Näinkin voi siis käydä. Mutta ei varmaan kenellekään muulle kuin minulle.
Huh.


Good and wonderful (maybe the best), basic knits ever. Oh, the mittens are crocheted. Lost one last winter, made now a new pair. Much easier than knitting a new pair.
The grey thing is a cowl thing, very very good and warm and loved here. This one needs buttons. The buttonholes are there if one looks very carefully.
Oh! My new favorite hat, Jacques Cousteau! She made one and i loved it right away. Pattern here in english and french.

The worst last: I stepped in a knitting needle. Now when i think about it, it sounds rather funny and absurd, but it wasn´t really. It hurts. (It still does.)
Very unexpected, unlucky and unpredictable, but possible.
A very good thing that i´m not into woodwork. You know, axes and saws and knifes and such.

20 comments:

rva Reipas said...

Auts!!! Ihanat värit.

Merja said...

Auh! Kaksjapuolonen... se on aika terävä..

Hienot neuleet.. mutta hieno on tuo tuolikin. Mistä se on?

isoinpapu said...

merja: Tuoli on ihan kirpikseltä. Näin samaa sarjaa kokonaisen sohvakaluston(ihana) viime vuonna, myöskin kirppiksellä. Enkä ostanut. Harmittaa. Oli vielä ihana, haalea vihreä värikin...

Paula said...

I love all of your knitted items. x x x

Anonymous said...

Rupeaa neulotuttaan. Ihana tuoli myös.

Minä olen kuullut, että sukkapuikkoon on myös istuttu. Peppu pystyssä terveyskeskukseen ja tohtoria oli hieman hymyilyttänyt.

Vanamo

sunells said...

Voi ei, pikaista paranemista!! Muistan vieläkin, miten se sattui kun pienenä ompelin (salaa aamulla äidin) ompelukoneella ja neula meni etusormen kynnen läpi.

Ihania kutomuksia:)

Maiju said...

Siskollani upposi kanssa kerran kudinpuikko ukkovarpaan ja akkavarpaan väliin, ja syvälle:D Että et ole ainaskaan ihan ainoa:)

Anonymous said...

Pakko kommentoida, astuin nimittäin itsekin aiemmin syksyllä puikkoon :D Kyseessä oli 3,5 kokoinen sukkapuikko, eikä kyllä pariin päivään tehnyt mieli kävellä.. ja sama reaktio: ihan kamalaa, mutta toisaalta myös hyvin huvittavaa :D

Elina

Niina said...

Auuu! Sattuu sun puolesta! Olen astunut kaksi kertaa ison naulan päälle ja voin kyllä samaistua tilanteeseesi..:( ja pelolla odotan sitä päivää kun astun/istun sukkapuikkoon,sillä minut tuntien se on kyllä tulossa.

Nuo virkatut lapaset on niin söpöt!

kerttu said...

auts! se kyllä sattui. minä rupesin myssyä hahtuvalangasta virkkaamaan,mutta jotenkin hassusti meni kieroon ja piti purkaa. Koetan kohta ajatuksen kanssa uudestaan:-)

Anonymous said...

Pakko kommentoida myös.. :D Retkituoli (sellainen kokoontaittuva selkänojalla ja käsinojilla varustettu, mukava) on kutojan paras ystävä! Siitä kankaasta meinaan menee sukkapuikko läpi ennen kuin ihosta.. Ja silti, voi peppu parkaani! nm. oho, tuoli olikin varattu-86

virkattu lintu said...

Hei, tosi kiva että innostuit pipoista, kauniita tuli! Itsekin voisin tehdä niitä lisää, on tosiaan niin helppo ja nopea ohje. Ja monenlaiset langatkin sopii tuohon malliin.

Paranemisia jalalle :)

PikkuViuhti said...

ihana tuo pipon päälaki!

HUVIlassa said...

Kauniita kätten töitä, ihan kaikki.
Voi jalkaparkaasi, joskus se epätodennäköisinkin koittaa. Auts!

Lotta said...

Sympatiani. Sain ite sukkapuikon kolmen sentin syvyydelle jalkapöytääni pari vuotta sitten ja olihan se aika jännä paikka nykästä pois. Jalkapöytä oli kylläkin varmaan kivuttomampi paikka kun kantapää...

Heli said...

(auh, yök, jäykkäkouristus.)
noi lapaset on kaverikuvassa liikuttavat. toinen on ihan tuore sojottavine peukkuineen. lisäksi: kaulurit rulaa.

Misha said...

The hat looks great, very comfortable :)
And please, take care. You know the worst accidents occure in home! Get well quickly :)

hugs Misha

SARI said...

Pipo on upea, tiedän yhden, jolle tuollainen sopisi - tokkopa ehdin tässä neuloa.

Muillekin voi käydä : mummuni on upottanut puikon mahaansa kumartuessaan ottamaan lattiallepudonnutta - ja kerran myös korvaansa, puikko osui ovenkarmiin ( korviaan ei siis saisi kaivella millään, mutta ei varsinkaan sukkapuikolla !)

isoinpapu said...

HUi kamalaa, kuinka monta kohtalotoveria!

Jalka on jo melkein ok. Kiitos myötätunnosta. Nytpä varon ja olen tarkempi tästä lähin.

Thanks! Seems (in finnish comments) that i´m not the only one with this kind of accident. Huh!
I´ll be super careful now on.

naomi said...

oh! those crocheted mittens are so, so wonderful!