Uusi ja vanha. Viime vuonna virkkasin kaksi lapasta ja hukkasin yhden. Kadonnut yksilö löytyi hetteiköstä keväällä, mutta virkkuu oli jo niin yhtä maaperän kanssa etten tohtinut noukkia talteen. Villiintynyt lapanen. Uljas näky luonnossa.
Tein uuden. Tuossa vasemmalla. On vähän pienempi kuin vanha. Venymisvaraa.

Kauluri. Nämä on käytössä parhaiksi koettu. Nappikiinnitys, kunhan löydän napit. Napinlävet ovat varjossa, mutta olemassa.

 
Yksinkertainen on parasta. Täältä sain innostuksen. Täällä ohje suomeksi. Sitäpaitsi, hatulla on lapsuuden sankarini nimi. Jacques Cousteau!
Lapselle vihreä, itselleni punainen.

Säästin kauheimman viimeiseksi: astuin kudinpuikkoon. (AAAAAARGHHH! AUAUAUAUAUAUAU!!!!)
Epätodennäköistä, epäonnista ja odottamatonta, mutta näinkin voi käydä.
Piti nousta nopeasti nojatuolista hoitamaan jotain yllättävää asiaa, ja laskiessani piponeuleen käsistäni, neule pyörähtikin yllättävän ketterästi "puolustautuva siili"-asentoon, jolloin tarmokkaasti tömähtävä kantapääni osui suoraan 2.5 neulepuikkoon. Ihan napakasti ja syvälle.
Karmeaa. (Aika hassua myös, nyt kun ajattelee).
Näinkin voi siis käydä. Mutta ei varmaan kenellekään muulle kuin minulle.
Huh.


Good and wonderful (maybe the best), basic knits ever. Oh, the mittens are crocheted. Lost one last winter, made now a new pair. Much easier than knitting a new pair.
The grey thing is a cowl thing, very very good and warm and loved here. This one needs buttons. The buttonholes are there if one looks very carefully.
Oh! My new favorite hat, Jacques Cousteau! She made one and i loved it right away. Pattern here in english and french.

The worst last: I stepped in a knitting needle. Now when i think about it, it sounds rather funny and absurd, but it wasn´t really. It hurts. (It still does.)
Very unexpected, unlucky and unpredictable, but possible.
A very good thing that i´m not into woodwork. You know, axes and saws and knifes and such.