Thursday, November 10, 2011

jakkara minulle / a chair for me







Kehoni on kovilla. Se ei kestä marraskuun pimeyttä. Ja kuulkaa, sielustani yli puolet on oikeasti ruumistani. Ihan varmasti.
Uliuli. Yhyy.
Ulkoilutin itseäni ja se oli hyvä päätös. Hengitin syvään ja kaikkialla oli kaunista kaunista kaunista.
Sisällä ehdin hymyillä peilikuvalle pikaisesti ennenkuin aivoni naksahtivat (kuuluvasti) taas hidastusvaihteelle.
Täytyy muuttaa metsikköön. Joku on tuonut jo porrasjakkarankin valmiiksi.


My body can´t take this november darkness. And hear me, oh, more than half of my soul is actually my body. It is. It is.
I took myself out, and it was so good. All that beauty around me!
Once i got inside, i only managed to briefly smile at the mirrow before my brain went back to slowmotion. Slllloooowwww...mmmmmmmm...ooooootttiiioooooooonnnnn...

I should move outside. See how someone already brought me a chair there.

21 comments:

Anonymous said...

Pimeys minustakin musertavaa, ei lohtua missään!
Mutta sinun tekstisi puhuttelevia -lohduttaviakin ja oivia!
Kevättä odotellessa, ehkä joulu otetaan ensin...

;-) katti

aleksandra said...

kauniita kuvia :)olisipa täälläkin jo huurretta ja kuuraa! Mutta on vain kosteaa ja sumuista...

jaksamisia ja auringon pilkahduksia sinne! :)

maijanmaja said...

Lähetän täältä paljon kaamosiloa! Mulla sitä on vaikka muille jakaa, tällä kertaa. Stressiä kyllä sen sijaan pukkaa, muuttoon liittyen..
Hyvä että lohtu löytyy metsästä. Vaikka lähtin iloa, niin ei mikään pakko ole iloita marraskuussa/sta.

Laura said...

Jaksamista! Ainakin tekeleesi tuovat muille iloa!

Niina said...

Oi,siellä on ollut jo kunnon kuura..miten kaunista!! Ja jakkara on selvästi tuotu sinne metsässä-mietiskelyä varten.
Minulla oli pimeys- ja syysmasennus jo syyskuussa ja nyt on sellainen hyvä olo marraskuusta. Pidän tästä kosteudesta ja sumusta,kunhan vaan ei sada. Mutta valoa kaipaan minäkin kovasti.

isoinpapu said...

katti: Kiitos! Joo, joulu on ihan hyvä juttu. LÄmmin ja lepattava, suloinen ja lämmin.

aleksandra: Ei täälläkään näyttänyt kovin kuuraiselta, ennekuin pujahdin tunne ryteikköön. Siellä oli pieni painauma, pikku laakso, joka kimlateli kuurassa. Ihana yllätys!

maijanmaija: Kiitos ilosta! Iloitsen lainavoimin :)

laura: :)

Niina: Mulle aina iskee tämä kun valo vähenee tarpeeksi/liikaa. Olen kuin joku valoanturi. Ilmeestä näkee luxien määrän.

Maggie said...

I love your blog, it makes my heart ache for Finland. But I don't envy you those cold dark winters. I don't know if you'd remember me but I served in Turku several years ago and remember your family fondly. So happy to have found your blog. You inspire me.

-formerly Sisar Olson

Kirjailijatar said...

:) :) Minua harmitti tänään junassa, kun kiisin vain sen kaiken kauneuden poikki, enkä saanut hengittää peltoja ja metsiä sisääni.

Metsäkävely on sellaista terapiaa, etten oikein tiedä paremmasta. Ja tuo jakkara, siinä voisi istua ja kertoa huolensa puille.

Heli said...

tavattoman tutun näköinen porrasjakkara muuten. mielettömän kauniita kuvia.

Hanna from the corner table said...

Onneksi on kuuraiset ja kirkkaammat aamut! Ne tekee marraskuustakin helpommin lähestyttävämmän.

Hevaalta päivää said...

Hassua, luin tänään yhden Suomen kivikaudesta kertovan hienon tietokirjan, ja koko päivän olen ajatellut metsässä asumista. Että on se varmaan ollut järjettömän kovaa, mutta samalla ihanaa. Jokainen luonnon yksityiskohta on ollut merkityksellinen.

Ja sitten avasin koneen täällä neoajassa, ja nämä kuvat juttelivat mulle siitä, kuinka marraskuinen metsä on aina ollut juuri tuollainen.

Valoa ja lämpöä!

isoinpapu said...

Hevaalta päivää: Oi... olinkin kivikauden metsässä, ihanaa!

kerttu said...

Minua ei niin pimeyskään haittaa,kunhan vain pääsen valoisana aikana ulos.
Nyt olen joutunut kökkimään sisällä,kun sairastuin oikein sairaalaan asti,mutta nyt jo kotona ja pikkuisen köpötellyt ulkonakin:-)

isoinpapu said...

kerttu!: Voi että, pikaista ja lempeää paranemista sinne!

Maiju said...

Mielettömän kauniita kuvia! Saivat minut hyvälle tuulelle, vaikka synkkiäkin ovat:)

luminen said...

Sinä osaat ulista niin, että sitä mielellään lukee. Jotenkin ajattelin porrasjakkaran kirjaimellisesti ja mietin, miten rakennat jakkarasta metsämajaasi portaat. Kaunista olis tuolla asua.

Tuula said...

Onpa kauniita ja rauhallisia kuvia. Luonto on upea aina, eri vuodenaikoina eri tavalla :)
Jaksamista kropalle ja sielulle!

Paula said...

Ah, you have reminded me I need to get outside into the sunny November day. x x x

SARI said...

Upea jakkarakuva !

frost said...

Oi, miten kaunis voikaan olla ränsistynyt perusjakkara!

Sara said...

Kauniita kuvia ja tunnelmaa!