Saturday, December 03, 2011

pukki suosittelee / santa recommends


 Ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni veriarvoni olivat tarpeeksi hyvät verenluovuttamiseen. Voi pojat, oikeasti, kyllä ei sellaista tuuletusta kelpo verenpunasta ole nähnyt kukaan. Olin niin villiintynyt hemoglobiinistani (149!), että minua luultiin käytökseni takia aikuisen tyttäreni nuoreksi ystävättäreksi.
Se aikuinen tytär ei kyllä sekoillut tai villiintynyt, kunhan komppasi hillitysti.
 Mainittakoon tässä, että pahimmillaan hb:ni on huitonut alle 90 (ilman raskautta).

 Tulin siis kertomaan, että verenluovutuksesta tulee joulumieli. Kun villiintymisestäni tokenin, liikutuin vallan.
 Menkää ihmeessä, jos suinkin kykenette. Tämä lahja tulee varmasti tarpeeseen.


For the first time in my adult life, my hemoglobin consentration measurement ( Is that right? Sounds awfully long. Blood count?) was high enough for me to donate blood. I have been more or less anemic all my adulthood.
And really, it was wonderful. I donated blood! A gift that is surely needed and appreciated.

If you are able, donate. Very in tune with Christmas. Warm, red, loved.

8 comments:

Solveig said...

Oletko tehnyt jotain erityistä, että arvot ovat nousseet? Mullakin on nyt parempi hb kuin koskaan ja harvinainen veriryhmä, mutta pelkään luovuttamista. Pyörryttikö? Oksettiko, kun veri valui pussiin?

Hienoa, että pystyit luovuttamaan, ja hienoa, että sait siitä iloa.

kerttu said...

Niin totta. Minä olen luovuttanut monen monta kertaa,mutta nyt eivät varmaan huolisi. Olin vielä pari viikkoa sitten keuhkokuumeessa,mutta täytyypä muistaa sitten ensivuoden puolella.
Hyvä,kun muistuttelet:-)

Maria said...

Olet niin oikean asian tuulettanut!!En itse istuisi tässä koneella ilman joitakuta verenluovuttajia.Lokakuun ja marraskuun aikana sain yhdeksän päivää sairaalassa verihoitoa verenvaihdon ja verilääkityksen avulla.Kiitos verenluovuttajat olen ajatellut sen jälkeen joka päivä.Ihanaa joulua sinulle iso papu♥

isoinpapu said...

solveig: En kerrassaan ole tehnyt mitään erikoista. Toisaalta, nyt on kulunut jo kuusi vuotta edellisestä raskaudesta, eli pisin aika aikuisuuteni aikana...

Ei pyörryttänyt yhtään, ei sattunut, kaikki kävi nopeasti ja helposti. En kauheasti katsellut sinne veripussin suuntaan kyllä, ja pidin katseen toisaalla kun pistettiin. Mutta tosiaan, olin vain tosi iloinen koko ajan, ja henkilökunta oli tosi mukavaa. Tuli semmoinen olo, että nytpä musta pidetään tosi hyvää huolta :)


Ja hei, mullakin on suomalaisittain harvinainen veri, jota iloiten otettiin vastaan.
Oli hyvä kokemus. Mulla oli jo kaksi kertaa vertaluovuttanut tytär mukana, se oli hyvä juttu. Ota joku kokenut kaveri mukaan, niin ei pelota.

kerttu: Joo, puoliso ei päässyt, kun sillä on poskiontelontulehdus. Ihan hyvä että ovat niin tarkkoja. Toipilaille vaan lepoa ja lempeyttä :)

isoinpapu said...

Maria: Oh... Seurailinkin blogiasi hiljaa silloin juuri kun kerroit sairastavasi...
Voi että, Maria, lempeää toipilasaikaa ja ihaninta joulua sulle, ja kiitos kommentista. Nyt olen ihan liikuttunut täällä.

milla said...

Hienoa! pitäisi itsekin käydä. Verenluovuttajat ovat kyllä todella tärkeitä. Ei sitä varmaan tule aina edes ajatelleeksi, että mistäs se veri tarvittaessa otetaan jos ihmiset eivät käy luovuttamassa.

Pitäisi todellakin mennä..

outolintu said...
This comment has been removed by the author.
Kaylovesvintage said...

hey santa