Sunday, February 27, 2011






Oi arvaatteko kenen keittiössä pääsin viettämään ihanan illan?
Liivia ei pelkästään ota kauniita, herkkiä, älykkäitä kuvia: hän on kaunis, herkkä ja älykäs.

Järjestimme isännillemme jännittävän iltapuhteen jämäyttämällä auton hankeen ihan siihen heidän kotipihalleen. Autokin olisi halunnut jäädä!

Liivia, tuhannet kiitokset!



Guess in who´s kitchen i spend a nicest evening?
Liivia does not just take beautiful, sensitive, intelligent pictures: she is all that.

 

Friday, February 25, 2011





 Olen ihmetellyt miksi mieheni isoäidin torppa on juuri tuon värinen. Selvästi perinteinen väritys: viereinen kartano on samaa okra-sinappi-linjaa. Kesällä väri ei näytä oikein sopivan mihinkään, mutta hyvänen aika, tämähän on talviväritys!
Kaislat, pajunkuori, talventörröttäjät, oh, ihan samaa väripalettia!

Metsässä on kaunista. Metsässä on hyvä.


I have often wondered about the colour of my husband´s grandmam´s summer cottage. It seems to be the tradtional colouring, since the nearby villa is the exact same ocra-mustard colourway. At summer it really doesn´t seem fit to anything (in my mind), but oh dear; this is the winter palette!
So beautiful!
All that reed, willow, all those shades of yellow. Oh!


The forest is so beautiful. The forest is so good.

Thursday, February 24, 2011

huivit, kotilo / the scarfs, a snail




Huivista tuli hyvä. Vyyhti riitti toiseen, pienempäänkin. 
Ennenkuin kuin pakkaan huvin paketiin ja lentomatkalle, yritämme ladata asusteen mahdollisimman täyteen iloa. Jostain syystä aurinkolasit lisäsivät hupia.

Neiti S ja lemmikki alakuvassa. Aika jötkäle.


The scarf came out nice. Before i packed it for the flying trip to France , we tried to load it as full of joy as possible. A scarf for warmth, joy and comfort.


Miss S and her pet. Snail, a choice for allegic family. She loves it.

Tuesday, February 22, 2011



Neulon huivia sille ranskalaiselle kirjeystävälleni, joka on kamalan sairas. Olen aika huolissani.


I´m knitting a scarf for my french penpal, who is very sick. I´m really worried about her.

Monday, February 21, 2011

asioista, joita löytyi nojatuolin syövereistä / things found inside an armchair

Ilahduttavia:
3.5 virkkuukoukku. Olin juuri aikeissa ostaa moisen.
Tukkapinnit. Juuri sopivia Liisulle. Myöskin ostoslistalla.


Hengästyttäviä:
Medaljonki!
Nahkapussukka!

Himottavia:
Konvehti . Mietin monenko joulun takaa tämä yksilö minua tervehtää.
Äänirauta. Kälyseni, eikös sinulta hävinnyt meille äänirauta?

Tarpeellisia:
Kynät
Napit

Hauskoja:
Kotilodomino
Varakäsi
Tekotimantit
Vaaleanpunainen paplarin pinni

Mysteeri:
Avain. Ei sovi meidän oveen.

Opetus:
Älä siivoa nojatuoleja liian perusteellisesti, jotta saat kertymään aimoaarteen ja voit viettää onnenpäivää.




The moral of the story: Do not clean armchairs too well, so that the treasure has time and space to grow.

Thursday, February 17, 2011

huh!




 Huh....

Eihän tuo mikään kamalan monimutkainen puku ole, mutta kun ei ollut kaavaa eikä itseluottamusta. Tyttönen elvytti jälkimmäistä koko projektin ajan.
Ja hän tykkää puvustaan! Oi oi! Oliskokos tämä klensu nyt vähän niinkuin kreikan mytologian ja Audrey Hepburnin liitto?
Korvakorut joululahja Liisulta, joka löysi ne kirppikseltä.


Huh...
it´s not that complicated dress, but i had no pattern, nor selfconfidence. Without the wonderful daughter, i would not have finished this gown. She is awesome. And she loves the dress! Greec mythology meets Audrey Hepburn?
The shiny blingy earrings are a gift from her youngest sister, who found them the fleamarket.

Wednesday, February 16, 2011


Apua. Ilman huutomerkkiä, apua, silleen lakonisesti.

Huomenna on vanhojen tanssit. Teini O osallistuu. Puku ei ole yhtään valmis. Puvusta voi tulla täys susi. Tytär O (kaunis, suloinen ja ihana) valmistautuu jo  henkisesti esiintymään juhlakarkelossa eläinasussa. Voi elämä.
Miten ihmeessä osasinkin järjestää näin tiukan tilanteen.

(Piirros on kopio Hokusain kuluisasta aallosta. Joskus halusin näyttää silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle miehelleni, että mikä se aaltokuva olikaan mistä niin kovasti tykkään. Löysin kuvan  taannoin kun siivosin. Tämä ei mitenkään liity tähän ompelusotkuun. Paitsi että ehkä piirros on jotenkin lohduttava.)


Tomorrow my beautiful, wonderful daughter O will be having a big ball, dance thing, with all the other 17 year olds in this entire town. A huge gigantic ball that is. An occasion for the fanciest, most wonderful evening gown in the world. 
Her dress is still in pieces. I´m supposed to sew it. I´m in pieces.

(Years ago, i copied the famous Hokusai print, the wave, for my boyfriend, who is now my husband. The drawing has nothing to do with my sewing situation. But it´s cute. And comforting.)

Tuesday, February 15, 2011




Olen ollut kipeänä. Oikein tyhmästi kipeänä: niin, että välillä on tuntenut itsensä oikein terhakaksi ja toipuneeksi, ja sitten yhtäkkiä kesken iloisen tervehtymispuuhailun onkin taintunut päänsärystä sikiöasentoon lattialle uikuttamaan maailman pahuutta ja päänhalkeamispistettä.
Suoritettu julkista itkemistä liiallisen urheuspuuskan seurauksena.
Voi elämä.

Eilen alkoi tuntua taas terhakalta, ja päätin kokeilla kauanko tuo onnen tila kestäsi. Kesti yhden mekon ompelun ajan. Tuli tällainen vähän "Maija Poppanen ryhtyy karjakoksi"- tunnelma. Tykkään kovasti.

Kangas on taas eläköityneen ompelijattaren kätköistä. Pala oli vähän turhan pieni, halusin pitkät hihat, tulikin sellaiset hartoita leventävät lyhyet hihat. Käytettävä villatakin kanssa.



A dress for me. Kind of a "Mary Poppins turns into milkmaid"-style. I like it.

Friday, February 11, 2011

 Uhosin taannoin, etten sitten enää ikinä neulo liukuvärjättyä lankaa. No, neuloinpas kuitenkin. Polvisukat yhdestä kerästä, Noro silk garden sock yarn. Kerin ensin langan kahdeksi keräksi, kerin toisen kerän uudelleen alusta loppuun (äärettömän sekavaa, pahoittelen.),  ja sitten katselin josko noista tulisi viitteellisesti yhteensopiva pari. Ihan hyvä tuli.

Tänään keittiön ikkunasta bongattu varpushaukkauros. Voi, kuvassa ei näy rinnan kaunis ruosteenpunainen raidoitus, eikä oikein päävärinä kauniisti säihkyvä siniharmaa. Luonto osaa raidoitukset ja sävyt.

Nyt menen pötköttämään peiton alle. Ihan kuin kuumetta olisi tarjolla.


I remember promising once, that i would never knit with any kind of selfstriping (multihued?) yarn again, but i did. Here: Noro silk garden sock yarn, one skein was enough for knee high socks.

A sparrowhawk, seen today from the kitchen window. Oh, the colours of that creature! The picture is bad, the bird has the most beautiful orangered stripes in his chest, and the bluegrey tone of his back is amazing. Nature does the multihueing/stirpething the best.

Monday, February 07, 2011

lempparikuva / favorite picture


Jostain syystä, tämä kuva vuodelta 2004 on yksi lempikuvistani. Muistan tarkkaan kuinka päätin harpata lapsosen yli, koska leikki näytti tärkeältä.
Muistan tämän tosi hyvin myös kuvana. Tuon jähmettyneen loikan.

Samoin on sieluuni piirtynyt kuva Buster Keatonista heittämässä moukaria elokuvassa "College". Se on oikeasti hyvin lyhyt katkelma, mutta se pätkä asuu nykyään minun muistissani.
Mitäs muita...
Lapsuuskotini karmea tapetti. Semmoinen narrauskiviseinä jossa kasvaa murattia siellä täällä. Ja saman kodin vessan seinässä ollut halkeama, joka näytti ihan piippua polttavalta merimieheltä, joka kurkkaa olkansa yli ja moikkaa.

Sitä en kyllä muista josko olen tämän kuvan jo kerran tänne pannut esille. Hyvinkin mahdollista että olen.


For some reason this is my favorite picture. 2004. Miss S was playing something very important.
I have this picture in my memory, in my head.
Other one in my head: Buster Keaton in his fancy sports gear throwing a hammer in a movie " the College".
And also, a visual memory always there: my childhood home´s awful wallpaper. A fake stone wall with ivy growing here and there.

Friday, February 04, 2011


Aamulla letitin hänen tukkansa tiukalle palmikolle ympäri päätä. Kolmelta kampaus oli lähes kokonaan purkautunut.

 Talonpoikaismekko lettipäälle. Ompelen nuo vekit siistimmiksi vielä käsin. Ja vyökin kiinni etumukseen, joo.
Materiaalina oli ompelijatädin vanha pöytäliina, jossa keskellä sitkeä tahra.
Ja tulee tuohon joku vuori tai alusmekko myös. Vaikka semmoinen alusmekko, josta näkyy pitsiä helman alta?


In the morning i braided her hair tighly around her head. At three o´clock it´s almost complitely unraveled.

Making a peasant dress for  her. The fabric is an old tablecloth, that had a stain in the middle. There will be some handsewing yet for the small folds there, and the belt has to be attached to the frontpiece. Oh, and lining or maybe an underdress. An underdress with some lace in the hem, showing nicely?

Thursday, February 03, 2011

Wednesday, February 02, 2011

tukkapampula / hair thing




Anoppi antoi tytöilleni joululahjaksi tämäntyyliset söpöt tukkalenksut, joissa pampuloiden tilalla oli ihana ruusuke. En tiedä onko ohje alunperin omasta päästä vai jostain lehdestä/kirjasta/netistä. Alkuperäiset ovat jossain syövereissä, niinkuin tukkalenksuilla on tapana, mutta tässä minun versioni. Ei ole vaikea.
Pampulat virkataan lenksuun kiinni niin kuin parhaaksi näkee.

My mother in law gave my daughters hair things similar to this one as a xmas gift. She had crocheted sweet flowers instead of pompoms/balls. I don´t know from where the pattern for this originally is, this is just my version of it.
There are never enoung hairthings in this household. They seem to like hiding.