Tuesday, August 30, 2011

läppälapanen / mittens with a flap



Näistä melkein tuli ranteenlämmittimet, mutta yltyivätkin sitten lapasiksi. Avattava läppä päästää tarpeen tullen sormet valloilleen. Tarve: valokuvaaminen, nauhojen sitominen, puhelimen näpellys, karkkipaperin avaaminen, napittaminen, lempeä hipaisu.

Näihin ei löydy mallia mistään. Opin tuon kauniin pykäreunan Mary Oljen "kirjokintaista kauneimmat"-kirjasta. Reiät ovat vaan: kaksiyhteen, langankierto. Simpukkakuvio napattu 80-luvulla julkaistusta "Suuri Käsityölehti, neulemalliopas"-lehdykästä. Läppä järkeilty ja virkaten paranneltu ihan vaan vauhdissa.

Neuloin näitä vierekkäin. Samaa matkaa. Olikin kivaa. Kaksoset.


I knitted these mittens side by side. Twins! I like it that way. Maybe because i dont have a pattern, and  even if i try to write down what i knit, it´s still easier to just knit right away. Side by side.


The flap, that let your fingers be free is good for opening a candy wrapping, tieing knots, photographing, buttoning up or for a gentle touch.

Friday, August 26, 2011

pieniä huomioita / small observations





Mustatorvisienistä tulee hyviä kuivattuna. Kuin mauste, kuulemma. Näyttää kivalta.
Eskarin pihalta löytyi liidulla läästitty ovi. Hieno. Huoltomies kysyi: "Tuliko hyvä kuva?"
Lehmuksen siemenpampuloista kuuluu hauska napsahteleva ääni kun ajaa pyörällä niiden päältä.
Lapsi muistutti jokaisen kaukolämpötuuletuskuulan kohdalla: "Ota äiti kuva!" Otinkin.


Blacktrumpets drying on a red thread.
A door, muddled with chalk, at preschool yard. I like it. The janitor asked: " So did you get a nice picture?"  I think i did.
The lindetree seeds make a fun, popping sound when i drive on them with my bicycle. We live next to a linden alley.
A child reminded me to take a picture of every reflecting district heating pole. And i did.




Wednesday, August 24, 2011

omakuva kaulurilla / selfportrait with a cowl



Mustanlampaanväristä hahtuvalankaa. Pitää talvella minut lämpimänä. En kestä lainkaan viimaa niskaan, kaulaan. Hrrr.
Ihan vaan pötkönä neulottu, aluksi kapeampaa ja lopuksi leveämpää resoria. Lisäilin tasaisesti. Jossain vaiheessa tuohon tulee joku nopea ja nokkela kiinnitysjuttu.


Unspun, blacksheep coloured wool to keep me warm in winter. I can´t stand cold in my neck. Hrrr.
There will be some clever and fast button thing or such too.

Tuesday, August 23, 2011





Lapsi on väsynyt ja sanoo: "En mä oikeastaan jaksa kantaa sitä torvea...", niin pitäisikö silloin sanoa: " Eikun joojoo, jaksat kyllä kun kannat vaan." Ja sittenkö se lapsi vahvistuisi?
No siis, kyllähän sen näkee, että se lapsonen on laiha ja kalpoinen, väsynyt koulupäivästään. Ihan poikki. Mahdollisesti saamassa samaa tautia mitä sisaruksensa sairastavat. Tietenkin minä kannan sen torven. Se painaa ihan kamalasti, ja on melkein sen laihan lapsen kokoinen. Helppo nakki.

Mutta entäs sitten kun onkin joku henkinen jaksaminen? Joku, mistä ei voi olla varma yhtään onko kyse vaan ns. viitsimisestä (tuo sana kalskahtaa ikävältä ) vai oikeasti jaksamisesta? Ja hei, miten sen tietää itsekään, itsestään!
Häh! Kasvaminen ja voimistuminen vs. uupuminen ja kituminen.

Hyvänä päivänä kaikki on kristallinkirkasta, enkä epäilisi lain. Vaan kun olen väsynyt, tänään.
Voi että kun on turhauttavaa välillä olla äiti.


Somedays, like today, it´s so difficult to be a mother. Not that my children would be superdifficult today. No, they are just as always, except that two, three of them are sick. 
And i´m tired. And  i should know so much right answers. 
Ok, I can tell when to carry the heavy horncase home from musiclesson for the child. Yes, that´s fairly easy to jugde. Child: tired, thinner as a thread, pale, probably getting the same bug as the rest of his siblings etcetc. 
But really, when it gets more abstract, how am i to see inside their head? To see when i should do for them instead let themselfs grow stronger, even if it seems hard.
Oh life, how am i to know it myself, for me even!


There are days, when any of this is no problem whatsoever. I can sometimes be clever and sensitive. But today is not one of those days.

Sunday, August 21, 2011





Eilistä keitettyä perunaa yrtein ja sitruunoin. Vuohenjuusta ja päärynää. Voi taivas, miten hyvää!

Käykö teille koskaan niin, että kaipaatte kovasti jotakuta kotiin, ja sitten ajattelette laittaa vähän ruokaa. Jotain yksinkertaista ja helppoa, sydämen yksinkertaisuudessa laitettua. Laittaessa ja kaipaillessa se ruoka salamyhkäisesti muuttuu monimutkaisemmaksi kuin olisi koskaan osannut uskoa; ruuanlaitto muuttuu kaipauksen seremoniaksi.

Puoliso vieraili lasten kanssa ystävien luona. En päässyt mukaan. Tein kuusi hämmästyttävää pitsaa erilaisin täyttein.


Does this ever happen to you: you miss someone and decide to make some food for the missing person(s). Something fast and easy, in the simplicity of the heart. And then while you are making the food, the whole process mysteriously evolves into something very complicated; a ceremony of longin.


My husband went to meet our friends with the small kids. I couldn´t go with. I made six astounding pizzas with different toppings while waiting them to come home.
Pear with goat cheese. Potato in herbs and lemon. Very good.

Tuesday, August 16, 2011

6.




Kuudes lapsi, lapseni, se viisivuotias vielä, aloitti esikoulun. Juuri äsken.
Olenko tottunut tällaisiin muutoksiin lapsen (ja omassakin samalla) elämässä? En. Sitäpaitsi, tämä on tämä pahnanpohjimmainen. Oireilen rankasti. Katsokaa kuinka pitkäksi naamani venähti.


My sixth child, my baby, the five year old, started preschool today. Just an hour ago. I´ve been here  six times now, and no, i will not get used to this. But see, she is the youngest, the lastborn, oh.
Letting go. Growing. Good things, difficult only for me.
See how my face grew longer just like that.

Sunday, August 14, 2011

Korppoo








Korppoon kirkko. Voi että. Voi että! Anopillani on ehkä maailman kaunein työympäristö, vaikkei Korppoonkirkko olekaan hänen vakituinen työpaikkansa. Lounais-Suomessa kannattaa olla kanttori.

Sain laulaa tuolla. Juu, tuolla ylhäällä pitsikaiteen takanakin. Faure.
Kun Korppoon kirkossa avaa suunsa laulaakseen, tapahtuu ihmeellisiä asioita: Yhtäkkiä helähtävät kerubit ja serafit taivaalliseen aariaan, oi!
Kutsuvat sitä  kai täydelliseksi akustiikaksi. Täydellinen on vähättelyä tässä tapauksessa. En laula enää missään muualla kuin Korppoossa. Kerubi on laulajan paras ystävä.


The church of Korpoo island. Oh, beauty! 
Thanks to my church musician mother-in-law, i also got to sing there. Yes, even up there behind that lace balcony! Faure songs.
And just as it wouldn´t be enough to sing in a place that looks so breathtakingly beautiful, it has the most perfect ever acoustics! Open you mouth to sing in Korppoo church, and you can hear cherubs and seraphs praise! It´s a miracle!
I´ll never sing anywhere else than in Korppoo anymore. A cherub is a singers best friend.

Saturday, August 13, 2011

kesäloman päättäjäiset / goodbye summervacation






Serkut aloittavat koulun maanantaina, meidän koululaisemme tiistaina. Kesäloma on ollut hyvä ja kaunis, sitä piti hyvästellä ajatuksella.
Leppeää, helppoa juhlintaa herkkujen, serkkujen, tädin ja isoäidin, musiikin ja hyvän keskustelun parissa.
Kesäloma: olit ihanin. Elokuu, hämyisä, satumainen elokuu, ole meille lempeä ja kiltti!


Dear August, be good to us. We loved this summer so much, it´s hard to say goodbye.

Friday, August 12, 2011




Jos tämän lapsosen päästää vapaaksi lastenvaateosastolla, hän ajautuu varmasti poikien osastolle huokailemaan pääkallojen, skeittilautaprinttien ja hämähäkkimiesasujen ääreen. (Joita  muuten molemmat veljensä tuossa iässä vierastivat.)
Isänsä itse asiassa päästi hänet valikoimaan itse vaatteita kesällä, ja Liisu valitsi mustat farkut, lännenmies-tyylisen hapsullisen mokkatakin ja raidallisen t-paidan.

Minulla ei ole mitään ongelmaa poikamaisen pukeutumisen suhteen, olin itse vastaava tapaus, mutta, mutta... minusta on kamalan kiva ommella mekkoja! Mekkoihin Liisu ei nykyään pukeudu kuin pakon edessä, ja siihen nähden niitä on jo aivan liikaa.
Ajattelin sitten ommella tällaisen reippaan ja merirosvohenkisen taskutunikan. Liisun mielestä tämä on mekko. Eli ällö. Eikä kaulakieppi ole sen parempi.

Otan tämän nyt mukavana haasteena ja kehittymisen mahdollisuutena. Huh.


The tomboy of the family thinks this stripey tunis is a dress, and dresses suck. If one lets her wander around in a kids clothing store, she definately ends up in boys section. Sculls, cars, rockets, skateboards, pirates, spiderman etc. Those are cool.
I tried to so hard to call the tunic " a pirate shirt", but no luck. She hates it. As she also hates the spiral scarf i made.

I have no trouble with tomboyish style. I was like that pretty much myself. But i really just like to sew dresses! And in my opinion i don´t even sew the girliest outfits in a first place. Not much pink here.

Guess i have to study this more. A challenge to me. New horizons.

Wednesday, August 10, 2011





  Tein itselleni hupparin. Vetoketju oli vähän lyhyt, joten hupparistakin tuli vähän lyhyen puoleinen.
Sovitaan että se on hauskan näköistä. On se. Kankaana on tuollainen pörröinen trikoo. Joustofrotee! Niinkuin pehmoeläimen turkki.
  Huppariin kuuluisi tietenkin taskut, mutta jänistin kun materiaali oli venyväistä ja ompelukoneesta katkesi neula kun venytin huonoa, liian jämäkkää resoria.
  Yksi ihan selkeä virhe hupparissa on: liian pieni huppu. Se täytyy vaihtaa, koska unohdan kuitenkin ettei sitä voi käyttää, ja sitten käytän ja näytän ihan kaulattomalta nutipäältä. Marvel- sarjakuvahahmo juggernaut tulee mieleen.
Muuten hieno huppari. Pehmeä. 


I made this hoodie for myself. It´s soft and furry. Like a stuffed animal. I like it.
There should be pockets, but i chikened (we say "i rabbitted" in finnish), because the furry fabric was so slippery and hard to control.
There is one distinct, big mistake in it. The hood is too small. Mentalnote: never use the hood, unless you really want to look like a marvel character juggernaut.
I guess i need to change the hood; i am so absendminded i will just end up walking the whole day using a ridiculous hood, looking like a neckless superhero.
But, otherwise this is a very nice hoodie.

Tuesday, August 09, 2011

elokuun neito / the maiden of August



Neito S:n isoisoisä vietti näissä maisemissa hurjaa, jännittävää, kaunista ja mielikuvituksekasta lapsuutta isoveljensä kanssa. Veljesten vanhemmat kuolivat poikien ollessa lapsia, huoltajaksi merkitty isoäiti muutaman vuoden kuluttua. 1900-luvun alkupuoliskolla ei ollut outoa, että kaksi kouluikäistä pärjäilee keskenään.
Vaikka molemmat menivät nuorina tietysti töihin, eikä varmasti ollut aina helppoa, niin ajatelkaa silti sitä lähes pidäkketöntä seikkailujen ja mielikuvitusleikkien täyttämää elämää!
Nämä maisemat ovat niin kyllästetty mielikuvituksella, että välillä hengästyttää. Täällä on keksitty oma kieli, rakennettu metsälinnoituksia, puumajoja, piirretty sarjakuvia, kirjoitettu runoja, kauhutarinoita, sävelletty, soitettu, maalattu, seikkailtu!

Kun neito S saapuu mökille, hän sujahtaa tunnelmaan niin luontaisesti, kuin kotiin. Hän on metsänneito, elokuun keiju, sammakkoprinsessa, luonnotar. Oi!





The maiden of august at the summerplace, where her greatgrandfather and his brother lived the most adventurous and magical childhood. The boys were orphans, lived and managed together and life was surely not easy, but just think of the life with almost unrestrainted imagination, plays and adventures!
They both became artists, naturally.


When miss S comes to the summerplace, she at once tunes into the spirit of this place. She becomes the forest fairy, the pixie, the adventurer. I´m in awe. Oh.





Monday, August 08, 2011


Ruttuinen, mutta rakastettu. Kissa-kassi. Iloisen ompelukonekohtaamisen ryöppyävän intoisa tulos.


Hassu hattu, se josta piti tulla aikuisen baskeri. Tuli loppujen lopuksi suorastaan orgaanisen oloinen hilkka. Tämä homekasvustolta etäisesti näyttävä päähine ilahduttaa perheenjäseniä odottamattoman paljon.


Nam.



Elokuu, viimeinen viikko ennen koulua. Enää ei onneksi sairasteta. Päätän nauttia näistä päivistä.


August! I´m enjoying. No more illness, just fresh august air, mushrooms and sewingmachine.
The cat bag is wonky and wrinkly, but it was a happy happy reunion, me and the sewingmachine, so we dont mind imperfectness at all. 
And that is the hat, that was supposed to be adultsized baret. Now: almost organic looking headpiece, that creates lost of joy among the younger in the family. " I´m wearing mold!"

Sunday, August 07, 2011







Voi että, olen ollut tosi kipeänä. Niin kipeänä, että kun ompelukone saapui terhakkaana kotiin, minä jaksoin vain juuri ja juuri halata sitä, en lainkaan ommella mitään.
Puoliso vei minut lyhyelle retkelle metsään toipumaan. Mökin ikkunasta onnellisena pällistelen kuin pieni karhu. Minulle sopisi kuono tosi hyvin.
Metsä tarjosi parhauttaan: kanttarellejä, viileyttä, pehmeyttä, mäyrän kaivamia koloja ja oksan keinulle. Pitkät keinunnarut takaavat rauhaisan keinahduksen. Loppumattomuuden keinu. Ihana.
Nyt varmaan paranen.


I have been really very much ill. I´m worried about my frontal sinus. Have had problems with that sometimes. Not nice.
But, i´m sure i will be better soon, because i got some forest treatment. The man took me to the cottage. Oh and was it just the best!
Look! Chanterelles! And that swing in the tree! Everlasting long swing! Found also holes digged by a badger ( Exiting! Yes! Yes!). 
I do look like a little bear, looking from that window. I do. Imagine the ears and especially the muzzle, mouth.

Tuesday, August 02, 2011


Olen kipeä: menettänyt ääneni. Päätäkin vähän särkee. On vaikea olla puhumatta. Sanoja pulppuilee mieleeni jatkuvasti, sanottavaksi, jaettavaksi. Kuin ei oikein olisi olemassa. Sitäpaitsi, nyt on jo ihan kamalan ikävä ompelukonetta. Korjaaja lienee palannut lomalta. Ehkä tänään saan koneen korjaamoon.

Vaan katsokaa kuinka iloiselta näytänkään viisivuotiaani silmin!


Lempparikuppini on koko päivän täynnä minttua ja inkivääriä.


I´m sick. Lost my voice and cannot speak at all. It is so very difficult. Words come to mind all the time, like my head´s going to explode of all the unsaid words!
And i miss my sewingmachine like crazy. Hopefully soon; a happy reunion.

But see how happy i look like in my sweet Liisu´s portrait! Paintings of my beloved teacup also, my faithful companion, filled with mint and ginger all day.