Friday, September 30, 2011

oi kettu ! / oh fox!



Kettu on täällä. Valmis. Olemassa.
Voi onnea!
Ketun turkki syntyy ihan vain solmituista langanpätkistä. Se solmiminen on jotenkin tosi rauhoittavaa ja kivaa. Täytyi todella pidätellä itseäni ( ja lapsia) ompelemasta ketun turkkia jo kokonaan valmiiksi. Näyttää siltä kuin ketulla oli kaislahame. Hulakettu.

Nyt täytyy enää vain päästää irti. Lähettää kettu maailmalle. Näyttelykettu, kahvilakettu.




The fox here! Existing! Ready!
Oh joy!
The fur is just pieces of threads tied together. So soothing and nice. We had to really restrain ourselfs from not making the fur all done. It looks now like it´s wearing a hula skirt. A hula fox.


Now we (i) just need to let go of the fox. Set it free.  Get it to the exhibition to get new fur. Oh, hard life.

Thursday, September 29, 2011

tästä tulee... / it will be...


Tästä tulee vielä kettu. Toiselta, eli etupuoleltaan, kettu on haalean vaalea, kapikettu ilman turkkia. Mutta toisin kuin kotipihamme kettua, tätä voimme oikeasti auttaa! Tälle voi ommella paksun, värikkään, villaisen turkin langasta!
(Kuulkaa kuinka kettusurun haalistama sieluni eheytyy pelkästä ajauksesta!)

Toivon että tämä projekti onnistuu, ja kettu pääsee kirjakahvilaan turkkia hakemaan näyttelyni ajaksi. Kuka tahansa joka haluaa, saa ommella kettuun uuttaa villakarvaa. Tyylillä ei ole väliä. Tämä kettu ei ole turhan tarkka.

Vaan olenpa taas jättänyt vähän viime tinkaan koko homman... Menen pystyttämään näyttelyä jo lauantaina. Jos menee syteen, niin nyt ainakin kuulitte loistokkaan idean. Jokatapauksessa esillä on maalauksia ja valokuvia lokakuun ajan.

Olen innoissani.


This will be a fox. A sick fox, with no furry hair. But, unlike the sad sick fox we met last summer, anyone can help this one, by sewing soft, warm wonderful wool fur in it! Yes yes! Hear how my aching soul is healing just by the thought of people sewing fur to this fox!
The fox will be living in a comfy box in the cafe where my exhibition will be held for the whole october. Photographs and paintings and this fox.
I`m exited.

Tuesday, September 27, 2011

Sunday, September 25, 2011


 Halusimme kokeilla galaksikynsiä, niinkuin "a cup of jo" neuvoo. Huomaa kyllä etten juurikaan lakkaa sormenkynsiä, ja että emme välillä jaksa odottaa paksun lakkakerroksen kuivumista. Eikä meillä ollut ihan tarpeeksi värejä galaksiin, mutta silti, hurjan hauskaa. Hurjan hauskaa!



We tried galaxy-nails, like in "cup of jo". It´s obvious that i rarely ever polish my fingernails, or that we dont have the patience to wait for the thick polish to dry, but yet, so fun. So fun!

Saturday, September 24, 2011

simsalabim!






Puolisoni isoisä veljineen, nuo mainiot velikullat, ovat jättäneet mökille yhtä ja toista jännittävää.  Vanhoja lehtiä, vihkoja, kortteja, valokuvia, irtokäsiä, metallitöitä, narrauslaatikon. Pelästyin peukalaatikkoa ihan todella.
Aina jaksan ihastella sitä pidäkketöntä mielikuvituksen virtaa, joka täällä on kuohunnut.

Jos he päättävät joskus kummitella täällä, luulen olevani ihan turvassa. Narrauslaatikkoa ei lasketa.


My husband´s granfather and his brother, these dear brothers left all kinds of interesting stuff in the cabin. Photographs, music notes, metal crafts, papermache hand, trick box. I jumped quite high when my sis-in-law tricked me with the thumb box.
I always, always admire this unleashed stream of imagination that i can see was flowing here.
If these guys plan to became haunting ghousts, i think i´m safe. As long as they don´t fool me with the trick box (it doesn´t count as haunting).



Friday, September 23, 2011

pasta e ceci


Tämänhetkinen lempiruokani: kikherne-makaroni-muhennos/keitto. Kuvassa näyttää salaatilta johtuen tuosta jyrkästi kapenevasta kulhosta, jonka syvyyksiin liemi katoaa. Ja siitä, että olin (taas) malttamaton, enkä "ehtinyt" muussata vähän noita kikherneitä. Pari tujausta muussinuijalla, ja oh, muhevaa hyvyyttä tarjolla.
Perheessä kukaan muu ei oikein tykkää tästä (!!!!), joten kattilallinen jää yksin minulle, ja voi pojat, kuinka täytyykään neidon kamppailla ja harjoittaa pidättyväisyyttä, jottei koko kattilallinen häivy kitusiin kerralla. Ihan totta. ( Mutta siis, älä syö kerralla kaikkea. Tulee tosi paha olo. Joku roti sentään olla pitää.)
Ohje löytyy ainakin täältä.




My favorite dish now days, pasta e ceci.  Recipe, for example, here.
My "pasta e ceci" looks more like a salad in the picture, because the bowl was so steep, that the oh, tasty, wonderful, rosemaryish soup/stock part of it is there in the bottom. And i was too impatient to smash the chicpeas a little. But do so, it´s good. So good.

Wednesday, September 21, 2011




Pääsimme neito S:n kanssa seikkailemaan kirjaston vanhalla puolella. Siellä oli hienoja lattioita. Neito S kirjoitti kaikkea luovaa ja ihanaa, ja sillä aikaa minä kuvasin lattioita ja kävin välillä valitsemassa kirjoja. Löytyi Thoreaun " Elämää metsässä", uusi käännös. Ilahduin.

 Teetin kuvistani suurennoksia tulevaa kirja-kahvilan näyttelyäkin varten. En melkein uskaltanut avata kuvapakettia lainkaan, pelkäsin että suurena kaikki näyttää kauhealta, hirveältä, nololta ja itkettävältä. Paketti odotti avaamattomana yli yön.
Mutta ei sitten itkettänytkään! Päinvastoin. Ilahduin taas.


Beautiful floors in the old library here. Miss S has a creative writing class there, in the secret rooms of the old library. Just going there is a small adventure.
This gives me plenty of library time, not only for photographing floors. I found a new translation of Thoreux´s "Walden pond". I was delighted!


I made bigger copies of some of my pictures for the upcoming small exhibition. It was nervwrecking to open the package. It waited over night. I was sure bigger pictures would look terrible, i would just cry and be ashamed and bu huuu. 
But no! Not at all! The pictures made me happy!  So delighted!



Monday, September 19, 2011

housut, pipa, paita ja prinsessa / pants,hat, shirt and a princess





Innoittuneena Trula-blogin hienoista housuista. Sisähousushortsit. Ja sitten tein paidankin kun niitä puuttuu. Ja pipon. Kaikki ainakin etäisesti merihenkisiä, tänäänhän on kansainvälinen "puhu kuin merirosvo"-päivä.

Vaatteet heijastelevat väreiltään myös jonkinsorttista Ruotsi-teemaa. Mikä myös sopii tähän päivään: eskarilainen oli heiluttamassa lippua kun prinsessa astui maihin.

Kuvat heijastelevat puolestaan olematonta valoa, ja lasta, joka ei pysy hetkeäkään aloillaan.


Very inspired by Trula. Piraty shorts for the pirate girl. Fits well today: it´s the international "talk like a pirate"-day.
(And a shirt and hat too.)


Also, today the princess Victoria of Sweden visits our town, and this youngest went to greet her with her preschool class. I notice now that this outfit nicely goes with that theme also: blue and yellow.


What else... no light whatsoever, and a child that doesn´t stand still. 
Autumn, darkness. Winter, more darkness. Oh boy.

Saturday, September 17, 2011

t-paidan muodonmuutos / transformation of a t-shirt


Näin teen vanhasta t-paidasta lapsen alushousut: Otetaan mallia jostain hyviksi havaituista housuista. Jos ne ovat liian pienet, liian kulahtaneet tms, voi suorastaan leikata sivusaumat auki, näin, ja tehdä uuden kaavan (isomman, leveämmän, kapeamman, korkeampivyötäröisen, kuten tarvis).

 
Kaavan voi tehdä myös kahtena kappaleena, jolloin vain täytyy osata kohdistaa haarasauma nokkelasti. Ergonomisesti. (Katso mallia vanhoista pöksyistä).
Kaavan etuosa on luonnollisesti kapoisempi kuin takaosa. Meillä tykätään tällaisesta leveästä, shortsimaisesta mallista.


Asetetaan kaava epäsopivan t-paidan päälle, kohdistetaan mahdollinen kuvio kivasti, jos sellainen paidassa on. Nuppineulat auttavat. Leikataan jättäen pienehkö saumanvara.
Semmoinen plyyshimäinen joustava frotee (velour?) on myös ihanaa. Joustosamettiset collegepaidat olivat joskus muotia. Löytyy kirppiksiltä.


  Saman paidan takakappaleesta saa leikattua suikaleita resoriksi. Kun tekee useamman parin kerralla, useammasta paidasta, voi värejä sekoitella mielensä mukaan.


Resoripalat lahkeensuuhun kannattaa jättää aika löysiksi. (Yök, liian kireä lahkeensuu!)  Pidempi resori vyötärölle vähän napakammaksi. Leikkaan siis hiukan lahkeensuuta/vyötäröä lyhyemmän suikaleen, jonka sitten ompelen lenkiksi, venyttelen ommellessa jotta sopii lahkeensuuhun/vyötärölle.
Kokeile myös mitenpäin paita venyy, jotta resori on tarpeeksi elastinen. Ei haittaa vaikka joutuu ompelemaan vyötärökaitaleen resorin kahdesta palasta. Kyllä se joustaa.


Resoria ommellessa kannattaa olla tarkkana, että sauma tulee nurjalle puolelle. Tähän ei minulla ole mitään kikkaa. Nytkin onnistuin ankarasta pohdinnasta huolimatta ompelemaan sauman kaksi kertaa ensin väärälle puolelle. Jos niin käy, niin leikkaan vaan nurinkurisen resorin pois ja tarvittaessa leikkaan vähän siitä toisestakin lahkeesta, jos alkaa näyttää ihan epäsymmetriseltä.
 Ei tuommoinen venyvä kangas kyllä vähästä hätkähdä.


Ja oh, lapsoselle uusi vaate! Jämäpaloista voi tehdä nukenvaatteita. Tai pipon, jos on pieni pää tai iso paita.

Käytin ompelukoneeni jousto-ommelta. Saumuri olisi varmaan kätevä, vaan toimii ihan kolmiaskelsiksak myös.

Tämä minun piti opettaa muutaman muun jutun lisäksi tässä jonkun aikaa sitten kivoille ihmisille, mutta olin muistanut ja merkinnyt päivämäärän väärin, enkä päässytkään puhtipajailemaan. Joskus toiste sitten. Harmittavaista silti.
Olkoon tämä nyt jonkinlainen lohdutuspalkinto.


No english today, i´m sorry. Pictures tell. One way to sew underwear from an old t-shirt.

Thursday, September 15, 2011

reppu ja taas torvensoittoa / a backpack and again some horn playing


Farkkureppu Liisulle, kun se vanha, täydellinen unisef-reppu hajosi. Olikin kestänyt jo 40 vuotta.

En oikein käsitä tuollaisen kaksisuuntaisen vetoketjun ideaa, mutta onhan se vekkuli. En myöskään oikein tajua, miten ihmeessä saan mitään valmiiksi ommeltua, kun en mittaa enkä tarkista mitään. Kannattaa mitata.
Kangas on vanhasta farkkuhameesta. Vetskari jostain alekorista.  Turkoosi vuorikangas ystävältä saatua ulkoilukangasta. Musta säätöhihna jostain vanhasta repusta. Mallia katsottu myös vanhoista repuista. (Uusilla repuilla ei ole tarpeeksi kokemusta vielä).


Sitten taas lasten harrastusosastoa. Olin koko päivän (12 tuntia, kyllä vaan), huoltajana kun nuoret soittajat pääsivät mukaan tattoo-sotilasmusiikkitapahtumaan.
Näin piintyneenä pasifistina sanon, että jos on pakko olla pyssyjä ja semmoista, niin se kaikki salskea uhokkuus voisi rajoittua tähän marssi-, paraati- ja muodostelmasoittelumeininkiin.


 
Toiset soittivat rivissä, toiset olivat kuin ihmiskaleidoskooppi ja yhdet riehaantuivat. Tuo jälkimmäisin oli suosikkini.


Oh, look at those stampeding young men with sousaphones and trumpets!
I spend a whole day helping out a children´s brassband to participate in a big military band happening. As a deep rooted pacifist as i am, i think that if there has to be guns and such, all that should be limited in marching and parades (tattoo?).


Made a backpack for my little Liisu. The old one had lasted 40 years, many users and it was clearly time for retirement. Denim is good. Red zippers are good.

Saturday, September 10, 2011

ihaninta / the best






Meitä lellitään. Pianotunti tulee meille kotiin. Olen niin onnellinen, etten tiedä miten päin olisin. Kiemurtelen tyytyväisyydestä, onnesta , kiitollisuudesta.
Olen varmaan maininnut muutaman kerran ihanimmasta anopista... Hän on myös loistava opettaja.

Ja on niin mahtavaa kuvata lapsia oppimassa! Soittotunti, balettitunti, koulu, mikä vaan. Oppiminen tapahtumana on kiehtova. Tahdon ryhtyä soittotuntikuvaajaksi.


The musiclesson comes to us. We are pampered, again by the best mother-in-law. I´m so happy, thankfull, content, oh!
I would love to be a musiclesson photographer. Kids learning is magic. Adults learning is magic too, but kids are cuter.

Friday, September 09, 2011

hempeää neulomista / some sweet knitting



Ei ihan minun värejäni, vaikka kivoja ovatkin. Neulomuksesta tulee huivi neiti S:lle. Ajat, jolloin kaikki aikaansaannokseni viehättivät häntä ovat auttamattomasti ohi. Ihan hyvä, oma maku.

Suuri kumarrus kyllä juuri tämän lapsosen suuntaan: ilman hänen pyyteetöntä tekeleideni ihailua, en olisi koskaan tullut tehneeksi (ja oppineeksi) niin paljon!
Hän muuten myös maistaa irvistämättä ihan kaikkea ruokaa mitä laitan. Jostain syystä en koe kuitenkaan edistyneeni ruuanlaitossa yhtälailla kuin tekstiilitöissä. Eilen meni juurespata hukkaan, kun se maistuikin ihan savipadalta, jossa sen valmistin. (Siis kuvittele nuolevasi kukkaruukun reunaa.)


Not my colours, but definately my daughter´s. She was always the one who loved every single thing i sewed and every mitten i knitted. Those days are over, wich is good and normal and ok. But great thanks to her devotion to love my makings: without her, i would never had  done and learned as much as i have now.
She actually also eats, or at least tastes every food i cook. Somehow i just dont feel i´ve blossomed as a cook as i feel i have as a crafter... Think of licking a flowerpot. That´s how my vexetables made in a claypot tasted like yesterday.

Thursday, September 08, 2011

syksynvärinen / autumn colour





Yhdellä korvatulehdus, toisella poskiontelon. Vaan anopilla ei kumpaakaan, vain mahtava kirppis- ja seurankaipuuvainu.
Löytyi paljon tarpeellista, ja sitten tämä mekko.

Kai on tarpeellista ihastua vaatteeseen ja liehua iloissaan se yllään? Kai on tarpeellista alkaa yhdessä miettiä konserttiohjelmaa mekon ympärille? (Sensuelli iltakonsertti, liebe, l´amour, Purcellin kärsien rakastuneet ja tunteessaan pakahtuvat).

Kuvat olkoot suhnuiset, jotta illusio säilyy.


One has earinfection, the other sinus problems. But the mother-in -law has none, only an impeccable thriftstore hunch and sense of people needing company. (She is the best in the world).
I found things that are very needful and then this dress. Isn´t it very needful sometimes to fall in love with a dress, and flutter around happily wearing it? Isn´t it needful to have a dress that creates ideas about consert programs ? (Love, passion, Purcell).


Let the pictures be blurry, for the illusion to remain.

Monday, September 05, 2011





Elokuu meni sairastellessa. Syyskuukin ikävästi alkaa taas flunssalla.
Vietimme toipilaspäivää Malminmäellä. Kallioinen rinne tuossa nurkan takana. Toivottavasti sinne ei koskaan rakenneta taloja. Kaupunkiluontoa parhaimmillaan.


Flu. Flu. Flu. August was a month of flu here and september begins the same.
 I hope they never build houses to this rocky hill near us. A good place to visit and shake off the flu. Urban nature at it´s best.

Friday, September 02, 2011




Keittiönikkuna eri valaistuksissa. Se on hyvä ikkuna. Tarjoilee ihailtavaksi kettuja, oravia, lintuja, siilejä, ihmisiä. Ja tammen, koivun, jalavan, omenapuun sekä vaahteran. Kauempana siintää joku havupuu. Olohuoneen ikkuna on yhtä lehmusta ja suurta taivasta. Hyvä sekin. (Nyt huomaan että tosiaan; ohi vyöryy myös autoja, junia ja laivojakin näköetäisyydellä, vyöryköön. On niistäkin iloa joskus).

Piti alunperin kertoa, että ompelin kaikenmaailman pussukoita ja kasseja. Nuo kaksi vahakangaskassia kierrätysmetallille ja lasille. Numeropussukka jumppavaatteille.

Enää minulla ei ole pakottavaa tarvetta arkistoida kaikkea tekemääni, (ajatella, sitä ihminen oikeasti muuttuu joskus!), mutta laitoin tuohon innostukseksi. (Kerron kyllä käsitöistäni silti vastaisuudessakin.) Itsekin näin tuon kierrätyskassi-idean näin jossain blogissa. Yksinkertaista ja nerokasta. Helpottaa keittiöarkea heti.
Asia hoituisi tietty jollain laatikollakin, ämpärillä, mutta ei ollut sellaista käsillä. Eikä mahdu kaappiin kunnolla.


Looking from the window, counting trees (oak, birch, apple,elm and maple) animals, birds and sewing bags.
The two oilclothbags for recycling metal and glass. The red one with numbers for prechool gym stuff.