Tuesday, November 29, 2011



En helposti näe painajaisia, koska tiedostan hämmästyttävän selkeästi unessa olevani unessa. Näen kyllä täysin absurdeja ja ihan vain sekopäisiä unia harva se yö, niihin unitarkkailu ei yllä. Jos uni alkaa muuttua jännittävästä pelottavaksi, ottaa ali(?)tajuntani vallan, ja muuttaa tilanteen helpommin käsiteltäväksi.
Viime yönä uneni yrittivät sitkästi muuttua kauhuksi. Unipoliisi jaksoi muuttaa eksymisen aurinkoiseksi seikkailuksi, ja rantavedestä minua ja lapsia syömään tuleen hain pulleaksi delfiiniksi. Mutta mutta, polkupyörääni se jostain syystä ei ehtinyt pelastaa. Unessa siitä puhkesi takarengas ja itkin katkerasti.

Rakastan polkupyörääni. Se vaihteeton peruspyörä on ollut viisain, tarpeellisin ja yksinkertaisesti parhain ostos koko vuonna.


I don´t easely have nightmares. I´m very aware that i´m having a dream when i´m having a dream, especially if things get scary. My (sub?)conscious takes care of me well, and turns scary thigns into sunny, happy or adventurous in an instant.
(That doesn´t prevent me from having complitely insane and absurd dreams quite often.)
Last night the viscious shark that wanted to eat us all turned into a shabby dolphin , but oh, my dreampolice didn´t notice that my bicycle was in danger! A flat tire made me cry like a baby.

I love my bicycle. I do. So so very much.
I´m also quite sure, that if i´d have a car and licence to drive it, i wouldn´t love the vechicle as much as i love my bicycle.

Saturday, November 26, 2011

kiva asia / a nice thing




Nyt muistelen sitä, kun tänään sain hyvää ja kilttiä palvelua hassussa kahvilassa. 
Minulle tuotiin suppilo/tratti, jotta voisin täyttää vesipulloni automaatista tulevalla kuumalla vedellä, kun se automaatti oli semmoinen pienen kupposen mentävä ja pullo ei mahtunut siihen.
Sain veteni ilmaiseksi ja näin teetä lauluharjoituksiin, kipeän kurkun kostukkeeksi.
Rooibos oli omasta takaa.
Nyt on pakko vielä mainita, että niin hauskalta kuin mielikuva teepussin tunkemisesta juomapulloon onkin, nautin sen lämpimän juoman loppujen lopuksi ihan mukista.

Karhukuva-into saa minut hymyilemään. Kiitos. Voi olla että teen niitä lisää, ehkä.


Today i needed to buy hot water in my small waterbottle, but the bottle didn´t fit in the hot water automat, so the cafeteria lady gave me a funnel to help me out. And she was very sweet, i got my water for free. 
Later the water changed into rooibos tea ( not miraculously, i had teabags with me) and soothed my sore throut in choir practise, inside a chilly old church.
For some reason this hot water episode makes me very happy.
I might need a thermos though.

Thursday, November 24, 2011

karhuja vapaana (ei enää!)

 "Katuvat karhut" vasemmalla, "suudelma" oikealla.

 "Lankakarhut" vasemmalla, "hyvästely" oikealla.



Kaikki karhut ovat muuttaneet uusiin koteihin!
Kiitos kaikille, jotka innostuivat heistä!


Teetin printtejä karhuistani joululahjoiksi, ja niitä jäi muutama yli. Haluatko omaksi?
Satsi dramaattisia kädenojentajakarhuja vielä tulossa painosta piakkoin.

Karhut on tulostettu tukevahkolle (200g) kierrätyspaperille alkuperäiseen A4 kokoon. Hinta 15 euroa postimaksuineen päivineen.

Jos tahdot karhukuvan, niin lähetä sähköpostia:  puhtipapu@gmail.com

Näitä on ihan muutama vain.


I made bearprints for christmas presents. I´m selling the ones that were left over, but only in Finland this time.
I think they look rather nice.

Sunday, November 20, 2011

toipilaspäivä






Flunssa iski lapseen, joka paranee pyrähdyksittäin. Taudin kuvaan on kuulunut myös hämmästyttävän paljon laulamista. Ihmettelin kun lapsi alkoi laulaa, ja sairashan se oli.
Hyvin se laulaa. Toivottavasti tämä oire ei katoa.

Neuloin taas rikkemyssyn. Ja uusi puikoilla.

Olen syönyt ylettömän määrän klementiinejä. Ei yhtään kaduta.


Knitting more hats.
Eating enourmous amounts of clementines. No regrets. Clementines are like little suns. I can´t get enough of them.
Child is sick and getting better in funny intervals: sick, healthy, tired, sick, very healthy, tired, full of energy etc.

Saturday, November 19, 2011

tuntemattomien runoilijoiden päivä / the day of unknown poets







Jos tuota juhlapäivää ei ole jo olemassa, niin tänään olisi siihen mitä parhain ajankohta. On Aimo Viherluodon 100-vuotispäivä. Ette varmaan tiedä Aimosta mitään, mutta hän onkin tuntematon runoilija. Lisäksi hän oli mm. kauhukertomusten kirjoittaja, romantikko ja luonnonystävä.
Ajatelkaa mitä mahdollisuuksia juhlintaan tuo yhdistelmä tarjoakaan!

Minä juhlin tuntematonta runoilijaa tänään:
  - kirkumalla yksinäisessä mökissä löytäessäni kuolleen myyyrän. (Kauhua)
  - viettämällä myyrän hiljaisia hautajaisia. (Runollista)
  - kulkemalla myöhäissyksyn uusia polkuja metsässä nautojen hautausmaalle. ( Luonto ja kauhu)
  - herkuttelemalla. (Kauh... eikun romantiik... ööö... eiku eiku...)

 Vielä ehtisi pimeään metsään pelkäämään! Romantiikka odottakoon kunnes puoliso saapuu kotiin.


Today would be a perfect day to celebrate all the unknown poets, because one of them was born excatly 100 years ago. Aimo Viherluoto. You would´nt know him, because he is rather unknown. But i have some information about him: he was a poet, horror story writer, a romantic and nature person.
Think all the possibilities this combination offers for celebrating!


I celebrated the day by
  - screaming in an empty cottage after noticing a dead field vole on the floor. (Horror)
  - having a quiet funeral for the said little creature. (Poetic)
  - walking new paths that late autumn kindly opened for me, and ending up in a cow cemetary. ( Nature & horror)
  - Eating treats ( horror, nature, poetic or romantic depending on treats).


And the day is not over yet! Plenty of time to be afraid in a dark forest!

Wednesday, November 16, 2011

kisu / kitty


Hörhelöhamonen näyttää söpöltä, mutta lahjansaaja arvostaa enemmän turkispöksyjä. Työnalla: reteet pöksyt.

That tutu looks quite sweet on this kitty, but Liisu would prefer furpants, and since the kitty will be her birthdaypresent, i´m making:  super serious furpants.

Monday, November 14, 2011

siili / a hedgehog




Olen tässä välillä ehtinyt...
    - imuroida hedelmäkärpäsiä etanaterraariosta.
    - luulla yhden kammottavan pitkän ja kauhistuttavan hetken imuroineeni lapseni lemmikkietanan.
    - helpottua niin suunnattomasti huomatessani etanan sijaan imuroineeni pelkän vanhan päärynän, että unohdan sen päärynän imuriin moneksi päiväksi.
     -tärvellä imurin.
     -tehdä juustokakun, jossa oli niin paljon kaloreita, ettei meidän kenenkään tarvitse syödä enää milloinkaan.
    - korjata kenkätelineen.
    - kaivata lisää juustokakkua.
    - alottaa kuitenkin vielä kaksi uutta piponeulomusta, vaikka uhosin lopettavani moisen addiktion.
    - lukita itseni yöpaidassa, avojaloin, avaimetta, ulos myrkyltä haisevan imurin kanssa.
   

Ai juu, ja olen vähän ehtinyt ommella pehmeää siiliä.



There is list of things i managed to do after the last post. One of them beeing; vacuuming an old pear in the vacuumcleaner, and beeing so relieved it beeing a pear instead of my daughters pet snail, that i forgot the freaking pear inside the vacuumcleaner, and just guess what the wrethced machine smells like now...
I´m sure the finnish army would consider my smelly vacuumcleaner too inhumane and unetchical even as a weapon.
And then later, somehow, i managed to lock myself outside, barefeet, in my nightgown, without the key, phone (or a bra), holding that poisonous vacuumcleaner.
My life, as slow it might seem, can be mighty adventurous sometimes. At least in my perspective.


Ah, yes, i´ve been sewing a soft hedgehog too. That was what i  came to tell you in the first place.

Thursday, November 10, 2011

jakkara minulle / a chair for me







Kehoni on kovilla. Se ei kestä marraskuun pimeyttä. Ja kuulkaa, sielustani yli puolet on oikeasti ruumistani. Ihan varmasti.
Uliuli. Yhyy.
Ulkoilutin itseäni ja se oli hyvä päätös. Hengitin syvään ja kaikkialla oli kaunista kaunista kaunista.
Sisällä ehdin hymyillä peilikuvalle pikaisesti ennenkuin aivoni naksahtivat (kuuluvasti) taas hidastusvaihteelle.
Täytyy muuttaa metsikköön. Joku on tuonut jo porrasjakkarankin valmiiksi.


My body can´t take this november darkness. And hear me, oh, more than half of my soul is actually my body. It is. It is.
I took myself out, and it was so good. All that beauty around me!
Once i got inside, i only managed to briefly smile at the mirrow before my brain went back to slowmotion. Slllloooowwww...mmmmmmmm...ooooootttiiioooooooonnnnn...

I should move outside. See how someone already brought me a chair there.

Monday, November 07, 2011

arvaa kuka? / guess who?



Muistatko häntä? (Nyt joku perheessä alkaa vitsailla kuinka häntä muistaa).

Oi, kuinka pörheänä hän palasi kotiin näyttelyreissultaan! Olen ihan kamalan, hirveän, uskomattoman iloinen. Iloinen!
Ja kettu vielä iloisempi.

Tuhannet kiitokset turkin ompelijoille. Olette ihania.

(Mua nyt melkein itkettää).


Remember this one
Oh, how furry the fox is now, after the exhibition! I couldn´t really believe my eyes! Thank you for all who participated to sew new fur for it! (Live or mental sewing). Thank you!
We are so happy. Happy!


( I´m almost crying here for joy)

Saturday, November 05, 2011

lauantaisuosikit / saturday favorites


Lokum! Ihanin herkku! Kaunis, kaunis ja juuri oikea makeus. Täydellinen suutuntuma. Ihana lokum. Voisin syödä näitä vaikka kuinka. Ja syönkin. Liikaa. Olen lokumin suhteen pidäkkeetön.


Ihana myssy! Rikke hat.  Tosiaan, ehkä täydellinen päähine. Ohje on helppolukuinen, ja malli on yksinkertainen. Lämpimästi suosittelen neulottavaksi.


Katsokaa nyt kuinka myssy löpsähtää juuri oikealla tavalla! Voi että olen tästä iloinen!
(Nyt en muuten enää neulo pipoja, myssyjä enkä muitakaan päähineitä. Tänä vuonna.)

Yöpöydällä vilahtaa keltainen kirja, kolmas lauantaisuosikki: Peter Hoegin uusin, Norsunhoitajien lapset. Tykkään.



Turkish delight! Loukoumi! Lokum! There should be an ode written to lokum! Oh the perfection of precisely the right sweetness and estethic pleasure as well as how nice it feel to chew. I LOVE this sweet treat.


Other saturday favorites. The rikke hat truly is the perfect hat. Simple to knit, a wonderfully fitting pattern. Do knit this! 

And on my nightstand a yellow book, favorite of today: Peter Hoeg´s newest, children of the elephant keepers. I like it very much.

Thursday, November 03, 2011


Tämä tuijotti meitä eskarimatkalla. Se oli ainoa rivistössään, jolla oli silmät.  Katseli kaikkien puolesta. Tarkkaan.


On pimeää, se aiheuttaa alakuloa. Tarvitsen rusinoita rooibokseeni.
Neulon rikke-myssyä. Hän innosti.


 Näytän ihan hirveältä. Syytän syksyä. Voi olla myös että olen jo vähän vanhakin. Ja syönyt väsymykseeni liikaa makeaa epäterveellistä. Ei pelkkiä rusinoita.
Onneksi neuloin vielä yhden ihanan värisen Cousteaun.  Vähän on heikko näkyvyys, mutta ei haittaa nyt.


A tree with eyes! Lots of them. I guess it´s handy to have lots of eyes in different directions, if it´s impossible to turn one´s neck. This one was staring us on the way to preschool.

Autumn (darkness) is making me very tired today. 


I´m knitting hats. Rikke hat looks wonderful. I´m eating raisins (even in my rooibos). And i´m eating lost of unhealthy sweet things ( it doesn´t really help with the tiredness, i can tell you, don´t do that) and i´m looking absolutely horrible. Luckily my new orange Cousteau hat saves me.

Tuesday, November 01, 2011

ompelee / sewing





Tiesin että vähän haastavanpuoleinen päivä oli tulossa. Karsin kamaluuksia ja järjestin itselleni ompeluaikaa. Vähän sieltä, hiukan tuolta.
Sain niitä ikäviä hoidettua ihan kiitettävästi. Ja tämä paita olemassaolollaan näyttää kieltä niille tyhmille ja ikäville jutuille.

Kangas saattaa olla ohutta flanellia, tai jotain muuta pehmeää ja lämmintä. En ole varma kun olen saanut kankaan lahjaksi. Malli omasta päästä, kaikkia maailman ihania flanellipaitoja muistellen. Sivusaumoissa taskut. Kaula-aukkoa vielä fiksataan matalammaksi.


I knew, it would be a rather demanding day ahead. I arranged myself some sewing time here and there, in the middle of all that predicted difficult and stupidness. 
Now this shirt stands as a token of niceness in the middle of the sea of horrifying, stupid demands. Or something like that. My english sucks so bad to day, i could use it as a vacuum cleaner.

But, the shirt is nice, warm and comfy. I had a picture of all the wonderful flannel shirts i´ve ever seen in my mind when i made this.
I need to fix the collar a little later, maybe. (Yes).