Friday, January 13, 2012

sininen paita / blue shirt


 Ihana ystävä lähetti lahjaksi kankaita. Värikkäitä, hienoja kankaita. Huomaan olevani itse melko varpusvärityksinen, kartan kirjavaa.
Aloitin siedätyshoidon. Sininen paita. Siihen on tulossa pienet napit tuohon eteen. Sellaiset pienet pallot, helmet.
Voi olla että tuosta tulee vielä jotain muuta, vaikka mekko Liisulle tai paita neito S:lle. Tai sitten siedätyn.

Luin englanniksi jotain mahtavaa eläinten pelkäämisestä! En olekaan epäonnistunut luonnonystävä, vaikka pelkään pientä talitaista! En osaa suomentaa tätä:

"...I have neverquite overcome the gut feeling that fear of nature is normal- more normal, certainly than the love of it. Or perhaps I should say that fear and love are thoroughly tangled together. We have evolved over hundreds of thousands of years as hunter-gatherers, not as office workers, and our genes are still encoded with all the alarm signals that were appropriate when living among lions.....
The fear of nature is not only normal; it can also be pleasurable. One reason I spend so much of my time writing about the natural world, and particularly about the animals in this book, is that nature gives me creeps, and the more i learn the creepier and more wonderful it gets."

  Richard Conniff, "Every creeping thing"


Yes, i´m not failed as a nature lover even if i get scared of a bird in a house, i´m normal! That book is wonderful in many ways. Highly, warmly recommended for everyone.


That really has nothing to do with that blue shirt i made (for myself!). Except maybe, that i´m usually very sparrow coloured and colourful fabrics my friend gave me are beautiful, but scary to me.

12 comments:

Bohemian girl said...

So for example my son, 5 years, says anytime we walk off the town paths. Mommy, where are the streets, where are the cars? And he is scared and holds my hand tight. But that probably has not much to do with the natural fear of nature. Well, ha has that too, I can keep going on....

Ihan tavallinen Outi said...

Oi, miten kaunis paita. Ihana!

Peurankello said...

Oooo, ihana, kaunis, eteerinen, sanoisi tämä kirjavienkin kuosien ystävä:)

Celia said...

Taivaallisen kaunis paita ja tuo kangas on aivan ihana!!
En tiedä miksi, mutta minusta nykyään kaikki sininen tuntuu niin hyvältä.

MevrouwWalvis said...

Kaunis tuo sininen paita, toivottavasti siedätys toimii:) Minä tykkään käyttää värejä, mutta vierastan kuvioita. Siedätän itseäni niihin, ostin eilen kuviollista (sinistä!) mekkokangasta.

VILPPUMAAN ERIKA said...

Tosi kaunis paita, voisin kyllä hyvin ajatella sen sinulle, joten siedäty hyvä ihminen :)

isoinpapu said...

Bohemian girl: I´m super glad some of my kids have very strong sense of fearing nature, it has saved us from many unlucky situations. Curious as they are :)

Ihan tavallinen Outi: Joo, tossa kuvassa se näyttääkin oikein erityisen kivalta. taidan tykätä.

Peurankello: Eteerinen on parasta! Kiitos! Valitsit lemppari adjektiivini!

Celia: Mulle tuli semmoinen olo, että haluan korkean kauluksen ilman kaulusta, ja tuohon tuli semmoinen vahingossa. Kangas kulki omia teitään. Sininen on hyvä juuri nyt.

MevrouwWalvis: Joo, kuviot, paljon liikettä kankaassa. TYkkään katsella sellaista, mutta itsellä, yllään, tuntuu erikoiselta. Mutta ei hassumpaa. Taidan tosiaan tykätä.

Vilppumaan Erika: Siedätynkin!

Jokke said...

Ei tuo pusero minun kategorian mukaan näytä yhtään kirjavalta, vaan kovin rauhalliselta, jopa unimaailmalta.

aleksandra said...

On kyllä kaunis paita! Pitäisi itsekkin pitää enemmän värikkäitä vaatteita :)

kerttu said...

oikein kaunis paita ja teekannu!

Minä koen enemmän pelkoa eläimen itsensä puolesta,jos se siis joutuu sisätiloihin,kuten että lintu vahingoittaa itseään lentämällä ikkunaa päin tai myyrä tai hiiri säikähtää minua niin,että juoksee seinää päin ja taittaa niskansa tai vastaavaa...

luminen said...

Ihana paita. Mullon ollu pitkään sinisyyskausi, mutten ole vieläkään tehnyt mitään sinistä.

Luontoa voi rakastaa helposti, kun saa itse annostella ja määrätä ja hallita, mitä paloja haluaa. Mutta sitten kun se tulee väärällä tavalla lähelle, alkaa pelottaa.

Katja said...

Miten kaunis pusero! Tulee hiukan mieleen Birger Kaipiaisen sininen Kiurujen yö. Sekin on kaunis, suosikkini. Haaveilen kodista, johon saisin sitä edes pikkuisen.