Monday, January 16, 2012


Tästä tulee vielä tuo alakuvan "tosi hieno"-mekko neiti S:lle. Tulee tulee. Ei hätää. Tulee siitä, vaikken käyttänyt tyrkyllä ollutta kaavaa, ompelukoneen puola hajosi, eikä toista ole kuin kaupassa ja kangaskin alkoi loppua yllättäen kesken.
Tein myöskin verrattain typerän oletuksen vaatteen sovittamisen suhteen, mikä johtuu siitä, että neiti S:llä (11v) on isompi jalka kuin minulla. Eli tietysti ajattelin, että kun S on koulussa, voin tietenkin sovittaa mekkoa itselleni, kun hänellä on isompi jalka kuin minulla... Siis tuossahan ei ole järkeä, mutta sehän ei minua estänyt sovittamasta ja mittailemasta.
Siitä tulee kuitenkin hänelle etäisesti tuon kuvan oloinen mekko. Jossain vaiheessa.


Tässä alimapana se neljäs rikke-myssy, josta jo kärsin neulontakrapulaa. (Pipon huomaa kun katsoo tarkemmin). Selityksiä moiselle neulantavimmalle: kaksi myssyä on annettu lahjaksi, oma hävisi ja löytyi kun tämä uusi oli jo melkein valmis.
Hyviä pipoja on hyvä olla useampia. Ja voiko muka koskaan neuloa liikaa? Ei. "Harmaassa arjessa" on aiheesta tehty hieno huoneentaulu.
Ihan höhlä pipomorkkis. Höhlän kuvan avulla yritän nyt selvitä tästä.


Miss S found japanese sewingbooks, and wants many pretty dresses now. Started making one, and it will, eventually, be a dress slighlty similar to the picture in the book. There is pattern in the book, but i´m too stubborn and lazy to use one. So, some sewing suspense in the air. The only bobbin broke too. And suddenly i ran out of fabric as you can see from the sleeves.
But, this will be a dress. 

In the last picture is the fourth  rikkehat i made, when i thought i´d lost mine. Now i got two. I´m still feeling a bit embarrased about having two of them for myself, and it´s very unlogical feeling, since having more than just one knitted hat is no way out of control or anything.
So that´s why the picture of  a hat. An attempt to find the right perspective and stop at least to worry about hats.

8 comments:

heikku said...

Ompas nätti mekko. Ja juu, kyllä siitä hyvä tulee, taatusti! Minulla on sama kirja lainassa kirjastosta ja pitäisi päättää, mitkä kaavat ja ohjeet otan talteen ennen palautusta.. Vaikea, kun niin kivoja olivat.

kerttu said...

"höhläpipokuva" ei oikeasti ole ollenkaan höhlä,vaan suorastaan tarpeellinen-kaunis pipo ja mekko on minun mielestä jo nyt tosi hieno!

outi said...

Minä niin tykkään näistä sun postauksistasi. Minullakin on Japanin mekkokirja, mutten ole uskaltanut raukka edes aloittaa. Saat kaiken kuulostamaan hauskalta ja vastoinkäymisitäkin huolimatta jotenkin vaivattomalta. Jopa ompelun, joka ei einää vuosikausiin ole ollut päällimmäisiä asioitani. Ja joo, neulomiskrapula on ihan turha. Onneksi lupasivat pakkasia; semmoinen krapula kyllä unohtuu, kun saat villoitettua perheesi.:)

Merruli said...

Hus pois Rikke-morkkis. Se on niin mainio pipo, että niitä ei voi olla kenelläkään liikaa. Kun omani valmiiksi sain, ei päässäni muuta pipoa ole sitten ollutkaan.

Olen ihan varma, että tyttäresi saa upean mekon.

isoinpapu said...

Ootte kyllä kivoja :)

heikku: Mä olen aika laiska kaavoja kopiomaan, mutta siinä piilee sitten se liiaallisen ompleuseikkailun vaara. Ensi kerralla teen kaavat.

kerttu: PIpo on ihana ja tarpeellinen. ja niitä kuuluu olla monta. Joo.

outi: Nooh... hauskaa jos kuulostaa vaivattomalta ;) Ehkä juju on siinä, ettei kellään ole odotuksia tämän ompeluksen suhteen sen kummemmin. Nuo merkinnät oli kirjaan tehty jo pari viikkoa sitten, eikä S osannut arvata, että ompelisin tänään. Yllätän itsenikin.
Ompleu on mulle terapiaa. En vieläkään oikein sisäistä, että saan aikaan vaatteita ompelemalla! Aina hämmästyn! Kivaa.

merruli: Rikke on nerokkaan hyvä. Mullakin on aina se, siksi olikin kamalaa kun olin hukannut sen alkuperäisen. Nyt onkin sitten rauhaisa ja turvallinen olo, kun niitä on kaksi!

Kirjailijatar said...

Minusta tuossa sinun sovituslogiikassasi oli juurikin jotain järkeä :)

Maria said...

Ymmärrän ehkäpä ihan hiukan tuota ompelujuttuasi terapia näkökulmalta sillä olen ihanasti hurahtanut täysin käsityötoivottomana(koulun ope sanoi niin...)neulomiseen (vai pitääkö sanoa kutomiseen?)ja pistelen puikoilla huiveja ja kaulaliinoja kuin valaistuksen saateena(sanoo mies)ja tykkään eikä mulla ole mallia on vaan lankoja joita näen nyt jokapuolella kaupoissa....Enkä ikikuuna päivänä ennen sairauttani tehnyt käsitöitä muuta kuin huovuttelin tonttuja...
Yhdyn Outiin.Tykkään käydä täällä.Kiitos isoinpapu.

Vilijonkka said...

Heh, juu kato, meidän 13,5-vuotiaalla on samankokoine 41 jalka kuin minulla, mutta kiloja sen 30 vähemmän... Eipä tarvitse pelätä että yllättäen lainaisi vaatteitani! Ja ompelukset jätän jo hänelle itselleen. Ota tuosta mausta selvää.