Yllättäen pääsiäinen onkin täällä ihan oranssi. Hieno väri.
Toinen yllätys: ehdimme kuuntelemaan Bachin Johannes-passiota Maarian kirkkoon, ja siellä olikin hurjan monta tuttua laulajaa. Kauniisti lauloivat.Tuntui kuin olisi tullut kotiin. (En kyllä uskaltanut ketään moikkailla jälkeenpäin. Ihmisvilinää.)
Esikoiseni lähtee kohta, pian, pitkäksi aikaa Japaniin. Olen yhtä aikaa iloinen ja haikea. Vähän hämmentynytkin. Ei nähdä pariin vuoteen. (Milloin minusta tuli tämmöinen kanaemo? Epätyypillistä.)
Ajattelen, että nyt olisi hyvä hetki muuttua ihmisenä rohkeammaksi. Voisin kyllä. Ehkä se nyt voisi olla valitsemiskysymys. Ehkä aika olisi kypsä. (Huh, syvällistä.)
Suprisingly, our Easter is orange. I like orange. A very good colour.
Good music: we heard St. John Passion in a beautiful church, Maarian kirkko. Two hours just flew past, the choir was wonderful, the musicians skillfull.
I´m feeling very... looking inside, something like that. My firstborn is moving to Japan for a long time very soon. That makes my mind restless, moving. I´m very happy but a bit melancholy too. (When did i become like this?) Easter suits big thoughts, i guess.
(I have this wish to become more courageous. I write it here, because it takes courage to say it out loud.)
7 comments:
Se on varmaan kaikille äideille tiukka paikka kun esikoinen lähtee jonnekin kauemmas pitemmäksi aikaa, oli kanaemotyyppiä tai ei. Vaan onneksi eivät kaikki pyrähdä yhtä aikaa..
Voimaa emo-oloon!Ja kaunista pääsiäisen jatkoa sinulle.
♥
maria
Musta on ihanaa kun oranssi on nyt niin pinnalla. Yllättävä väri jota ilmeisesti salaa olen kaivannut. Japaniin, vau!
Pariin vuoteen!!! Vähemmästäkin hämmentyy ja käy pohtimaan, josko rohkeudesta olisi avuksi.
Mutta jos jokin maa, niin Japani, ai että. Ja nykyisin on onneksi kaiken maailman Skypet. Vaikkei se toki ole sama. Kuin olla samassa maassa.
Ehkä pääsen käymään.
Japani on hyvä. Esikoisellesi terkkuja, että valinta kuulostaa oikealta ja ajattelen hänelle valtavasti onnea.
Japan! That is a long way to send your maternal consciousness... I'm a teacher and see many young people (successfully) take the plunge and go off to a far part of the world. Did you ever take an adventurous long-distance trip when you were his age? Maybe you will have dreams of Japan...
Hugs!
Oi, varmasti on rankkaa, kun omasta lihasta ja verestä alkanut menee noin kauas. Voimia siihenkin. Äitiys on ikuista.
Olit Maariassa! En nähnyt sinua, mutta kiva kun olit. Oli vaikuttava laulukokemus.
En minäkään kuvitellut olevani mitenkään takertuvaa äitityyppiä, mutta kun esikoinen lähti vuoden alussa maapallon toiselle puolelle moneksi vuodeksi, ehkä iäksi, olo oli kyllä viikon verran kovin halju. Mekään emme näe pariin vuoteen. Nyt olen tottunut, mutta aluksi teki kipeää, kuin osa minusta olisi revitty. Yritetään pärjäillä, me kanaemot :)
Post a Comment