On tosi tahmea olo. Jotenkin ajattelin, että tekemällä olo kohenee. Olisi vaan pitänyt siivota tai jotain. Tarpeeksi tahmea mieli ei taivu mihinkään luovaan, edes maailman yksikertaisimpaan mekkoon.
En tykkää kankaasta, en väristä, en yksinkertaisesta mallista, joka osoittautuikin hankalaksi ommella ja vaati jatkuvaa säätöä. Eikä mikään riittänyt. Tämä on ihan tyhmä mekko. Byhyy.
Joskus on tämmöistä. Vastentahtoinen hyppäys.
I feel so sticky today. Oh, i thought some sewing would heal me, but no. No no no. When my mind is reluctant enough, all even slightly creative things become hard and complicated. Like this simplest dress in the world. I don´t like it. It looks just awful. The fabric is not me, nor the colour. It looks so terrible on me, i don´t know how to describe it.
( On another day, i will make something else out of it.)
Days like this exist. A reluctant jump to remind of it.
6 comments:
Sääret on ainakin kauniit! (tykkään kyllä mekostakin, ja kankaasta)
Mut onneks sä oot kiva! :)
Mutta hyppy on lennokas ja kaunis :)
Liivia: Säärissä näkyy vieläkin, vuosikymmenien jälkeen balettitossujen aikaansaama pohje. Olen ilahtuneen ymmälläni.
shys: Mua naurattaa...Kiitos!
Kirjailijatar: Aina kannattaa hypätä.
Iiihan tyyyhmää, sanois lapsi sellaisella narisevalla äänellä. Joskus vaan on. Mut kohta ei varmaan enää!
Voi että kun oon lääpälläni noihin edellisiin vuokkokuviin.
Mullakin on vähän tahmea olo, flunssainen. Että pitikin juuri nyt...
Post a Comment