Vaihdoimme huonejärjestystä. Jo vuosia olemme nukkuneet olohuoneessa, mutta nyt, isojen lapsien lennellessä pesästä, meillä on vihdoin makuuhuone! Olen ällistynyt kokoajan.
Ei kuvia, koska kamat on samat vanhat rupuiset, ja kaaos on vielä melkoinen. On myöskin useita kaatikselle meneviä kohteita. Esimerkiksi hirveät toimistoväliseinät. Meiltä löytyy kalusteita joka lähtöön.
Haaveilen sellaisesta, että tavaroita olisi vähemmän. Paljon vähemmän. Yritän salakavalasti toteuttaa tätä visiota.
We have been rearranging the apartement. Now when our oldest kids are flying away, we finally dont have to sleep in the livingroom anymore, but oh goodness, we have a bedroom! I´m constantly amazed by this.
I dream about having less stuff. I´m insidiously trying to make it happen.
9 comments:
ääk, näissä paperitteluissa on haastetta omalla taittelijalleni!
Meillä menee huonesysteemit tällä hetkellä päinvastaiseen suuntaan: luovutin ompelu/romuhuoneen kolmannen lapsen huoneeksi. Ja romua on joka paikassa. Ja ajatukset vähentämisestä samat. Eikä kuvia viitsi edes yrittää. :) Tsemppiä järjestelyihin. Elämä muuttuu, koko ajan.
Voi sinä onnellinen!me nukutaan varmaan vielä seuraavat viisi vuotta olo-ruoka-nuorisotila-rautatieasema huoneessa...kun tytöt tuo poikia lisää huusholliin.
Onpa taitava origamitaittelija poikasi.wow
Minäkin yritän samaa visiota toteuttaa, jotenkin ehkä salakavalasti itseltänikin, mutta se ei oikein meinaa onnistua, kun jemmataan kaikkea varmuuden varalta.
Upeaa taittelua!
Olen taitteluista ällistynyt. Miten tuo voi olla mahdollista?! Ooh!
Oho, enpä ihan heti keksikään miten nuo on tehty.
Minulla on sama haave - että tavaroita olisi paljon vähemmän. En vaan tiedä,onko se kohdallani koskaan mahdollista kun kirpparit houkuttelevat ihan liikaa ja olen aikamoinen jemmari myöskin. Voih. En mitään askeettista kotia halua,mutta sellainen selkempi,edes vähän tyhjempi olisi kiva.
Nyt yritän vähän raivailla suurimpia kaaos-kohtia ja tehdä tilaa uudelle tulokkaalle:)
p.s ihania mekkosia ja vaikka mitä muuta taas täällä!
piilomaja: poika A keksi origamit jo eskarilaisena, ja on sitkeästi siitä lähtien tehnyt niitä. Luonnonlahjakkuus, sanoisin.
Solveig: Muuttuu muuttuu... meillä on mitä ilmeisimmin tulevaisuudessa muutto edessä, ehkä piankin, ja sitten asumme taas (vielä) ahtaammin. Nautimme nyt tämän pienen hetken tästä väljyydestä.
Maria:...rautatieasema!!! Mua naurattaa, mutta sitähän se on.
himalainen: Joo, eikä toisen aarteita voi alkaa noin vain vähentääkään, oi vaikeus...
Ilona: Poika A on löytänyt alansa. Origamisti.
luminen: Meillä lojuu aina useampi origami-kirja olohuoneessa (olohuone!), joita luetaan ahkerasti. TYkkään tästä harrastuksesta.
Niina: Tavarat on ihania! Mulle on vaan nyt ilmaantunut joku pitkän kotiäitiyden mukanaan tuoma kauhistus tavaroita kohtaan. Tavara= siivoaminen= turhautuminen=ikuinen kaaos jnejne.
Voi miten kauniit taittelut. Ihan melkein kyynel herahtaa kun ajattelen taittelijaa. Minulla täällä on juuri mielessä toisenlaiset huonejärjestelyt perheen lisännyttyä :). Sinulla on jännä elämäntilanne kun koet niin monenlaista samaan aikaan. Eri ikäisiä lapsia, tilanteita, järjestelyjä, kokemuksia. Turha, liika ja käyttämätön tavara on kyllä painolasti. Koitan myös päästä eroon.
Post a Comment