Thursday, June 28, 2012
Turussa sataa, tai jos ei sada niin ainakin tuntuu ihan siltä kuin sataisi. Siitä tietää että on kylmä, kun viereisen työmaan rakennusmiehet kulkevat paita päällä.
Taiteilija on antanut purkuuntuomituille taloille tunteet.
Minä luen, ja narraan kuvissa osavani lentää/levitoida.
Varoitus: tuossa seuraavaksi on kuva, jossa saattaa olla kiroilua, vaikkei se firman nimeäjälle olekaan ilmeisesti tullut mieleen. Ja kuva on siinä siksi, että se naurattaa minua hillittömästi.
It´s cold and rains, and even if it doesn´t rain it feels like rain.
An artist gave feelings for houses that are to be demolished. It´s a part of a bigger event call the living room/olohuone.
I´m reading, taking upside down pictures of myself; like i could fly, and showing you an picture of a sign on the street that says "SH&T transport". I think it´s a rather unsuccesful name for a company. But it sure makes me laugh every time we drive past it.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
Voi, yksinäinen talo... Nyt tunnen – jos mahdollista – vielä enemmän sympatiaa hylättyjä, purettavia taloja kohtaan.
Purettavat talot saavat mut aina vihaiseksi. Nyt vielä enemmän, kun olen nähnyt niiden kyyneleet. :(
Voi tuota taloa..niitä taloja. En kestä vanhojen talojen purkamista,tulen myöskin ihan vihaiseksi. Ja kovin surulliseksi. Huusin melkein ääneen kun ajoin pitkästä aikaa eri reittiä ja sen varrella oleva kaunis vanha talo oli melkein purettu,hieno vanha piha myllätty sotkuksi ja kaikki puut ym. kaadettu. Tuli niin huono mieli. Kauhulla odotan mikä rumilus sen tilalle nousee..
Taideteos on kyllä hieno,ihan varmasti minäkin itkisin jos olisin tuo talo.
... mutta kyltti on hilpeä.
Sateen tunne, vaikkei sada. Sitä tämä on.
Voi taloa, en kestä! Itken mukana.
Mutta sulla on siellä oikein mukavat lukutunnelmat. Mä yritin eilen alkaa kolmea kirjaa, mutta mikään niistä ei lähtenyt. Tänään taidan polkea kirjastoon.
Post a Comment