Thursday, October 25, 2012

puunhalaajan tytär / the daughter of the treehugger




7 comments:

Olina said...

Puiden halaaminen on ihanaa. Lämmittävää. Puut ovat lämpimiä.

Ja puuhun kiipeäminen se vasta ihanaa onkin. Meillä oli lapsuuden kodin metsässä paras kaikista kiipeilypuista: Jättis- niminen vaahtera. Sen kaikilla oksillakin oli nimet, ja ylimpänä Tuulen pesä.

Avaruus said...

Puunkiipeilijä suorastaan! Mahtavaa!

Ilona said...

Huudan täällä vain että "ooooo". Ihan mahtavaa, aivan huikeaa.

Pamela in Vt said...

A-ha! What fun! If you just look at the last picture it looks like a very tall, thin person must be behind the tree... or maybe a wood spirit?!

Liivia said...

Ihanat kuvat ja ihana ryteikkö. Olen iloinen että tunnutte viihtyvän uudessa osoitteessa selvästi hyvin!
Ekan kuvan puu näyttää samanlaiselta, joka meidän taloa vartioi, sinnekin on moni kiivennyt, muttei kukaan ole tainnut sitä halata.

ailuutt said...

Puunhalaajan tytär on myös mahtava kirjan nimi!

vilppumaan erika said...

Ihana. I-H-A-N-A. <3