Monday, December 10, 2012






Nopeita lapsia, hitaita neuleita, neulojia, yksi neuloja. Vietän yllättäen mitä stressittömintä joulukuuta. Asiat hoituvat painollaan ja livun mukana. Olla sees. Olenkin.

Välillä mielialani vähän notkahtaa. Juuri nyt kaipaan esikoistani, kaukomaan esikoista, jolta saimme paketin. Nuuskin miltä Japani tuoksuu.
( ... ja mietin hupsuja ajatuksia siitä, kuinka paikat, joissa en koskaan ole ollut, ovat kuitenkin olemassa. Ja siitä miten jossain joku on rakentanut todellisuutensa eri tuoksujen ja kuvien ja kokemusten varaan, ja miten ihmeelliseltä sellainen minusta tuntuu.)

Oi melankolia. Katkeransuloisuus. Kaipuu. Haikeus. Alakulo.
Ihan sopivia ovat tähän säähän ja hämärään.


Fast kids, slow knittings and knitters. I´m feeling quite calm, no stress, but some melancholy in the air. 
Right now i long for my firstborn, the one abroad, in Japan. (It is so far!) He send us a package. I´m looking at in awe, and think it came from the other side of this planet. ( And it makes me think of silly thoughts about how places i´ve never been to really exist etc.)

2 comments:

Ilona said...

Melankolia on yksi parhaista iloista, sanon minä. :)

Ihana lumihiutaleen pyydystäjä ekassa kuvassa.

Anna said...

Voi nyt sait minutkin muistelemaan Japania.
Mitä melankoliaan tulee, minustakin se on tavallaan ilo. Huomaan toisinaan oikein olan takaa haluavani loikoa siinä. Aikansa kutakin kuitenkin.
Teidän kansallispuku kuvat ovat muuten huikean hienot!