Saturday, April 28, 2012







Ihana kevätpäivä. Neljä peuraa. Lapsi tiesi, että kotilo on valkohuulitarhakotilo. Lisää kutua ja ötököitä ojan pinnalla jännitteessä. Paljon erivärisiä perhosia.
Viikon kuluttua jo varmaan valkovuokot vellovat merenä metsänpohjassa.
Onnellisuutta.

A wonderful spring day. Juts perfect. My soul is full. Happiness lingers around here.

Tuesday, April 24, 2012



Ei  mitään ihmeitä täällä. Tavallista. Ompelin pussukoita matkustavaiselle. Noihin voi varmaan pakata kaikenlaista.
Hiukan on ompelujäljessä (jota yritin kuvissa peitellä parhaani mukaan, anteeksi moinen) liikaakin kotikutoisuuden tunnetta, mutta järkeilin, että kun on toisella puolella maailmaa, niin oman äidin omin pikku rähmäkäpälin ompelemat pussukat varmaan lämmittävät mieltä ja lietsovat sopivasti koti-ikävää.
Tuo alimmainen on saanut innoituksensa Sarilta saamastani pussukasta. Aikamoinen.



Nothing special. Just some zipper pouches and little velcro bags for my firstborn. So that he could pack all his stuff. Because soon he will be on the other side of this planet for two years. (And i´ll miss him).
There is somevisible clumsyness in my sewing, witch you may or may not see, since i did try to hide it in the pictures (forgive me that sillyness). But i thought, that if one is far away from home, then all this mother´s clumsy sewing would just be lovely and remind of sweet home. And trigger homesickness
 ( in a nice way).

Sunday, April 22, 2012


Menen joskus metsään istumaan hiljaa. Nököttämään.
Ensimmäisenä huomaan seitit joita on jokapuolella puiden ja korsien välillä. Tänään se tuntui erityisen ihanalta, koska talvella noita seittejä ei tietenkään ole, ja nyt ne kimalsivat kevyinä tuulenvireessä. Kevät! Kevät!
Tuli mieleen, että jos menee pyörimään metsään, niin muuttuu pikku hiljaa silkkiseittien peittämäksi keräksi. Tai jos kulkee tarpeeksi pitkään eteenpäin, saa seittihunnun kasvoilleen.


Kutua!


 Pitsiä!


Mehiläinen!


Kaikki oli kasvanut yhtäkkiä vihreäksi. Sinivuokot sinisiksi. Kiurunkannukset violeteiksi. Perhoset kirjaviksi.
Tänään oli ihanaa tuolla. Kun istuin nököttämässä, huomasin kaiken yhtäkkiä tarkkaan, kuulin jonkun eläimen liikkeet ja voi miten ilahduin kun näin sen rusakon hetken päästä!
Ja ihan ensimmäisenä, ihan niinkuin viime kerrallakin kömpiessäni polullani (nyt osasin jo vähän valmistautua), hätkähti valkohäntäkaurislauma liikkeelle kymmenen parinkymmenen metrin päästä. (Niiden nimi oli ennen valkohäntäpeura. Sama eläin edelleen. Liikennemerkeissäkin puhutaan vieläkin peuravaarasta.) Viihtyvät seudulla.
Sitten otin kuvan itsestäni tyytyväisenä metsässä, neulasia tukassa.


I like to go to woods to sit still. And oh the things you see then! First i notice the thin webs, gossamer, everywhere around the trees and grass. Today it was even more special, since ofcourse all that gossamer is not there in winter. It means it´s spring! A real, hungry, crazy spring!
Today i also saw deers, heard a different animal near me, and oh how happy i got when i saw it a bit later: a hare!  Spawn, a bee, butterflys, so many many birds and a hole where someone very little lives. This all made me so happy. I took a picture of myself happy in the woods. Pine needles in my hair.
And think, when there really is that spider silk everywhere, if one spinns around in the forest, doesn´t one become a silky bobbin.

Friday, April 20, 2012




Viime lauantaina meillä oli perheessä ihmeellisesti kaikilla vapaata yhtäaikaa. Leikimme kivaa leikkiä: mennään kirpputorille ihan minibudjetilla, ja jokainen ostaa lahjan jollekin perheenjäsenelle. Pari euroa kullekin käytettäväksi. Sovitaan kuka hankkii lahjan kenelle, jotta kukaan ei jää ilman.
Minä sain tuon vähän säröisen, mutta ihanan sinisen teekupin.

Nuo lempikoruni olen saanut lahjaksi. Eilen taas yksi ystävä antoi meille muuttorulijanssin keskellä kenkiä, joita ei tarvinnut itse enää. Join aamulla kirjeessä lähetettyä teetä. Puoliso haki kaukaisesta kirjastosta minulle luettavaa, kun täällä kirjasto on pari viikkoa kiinni.
Tulee vähemmästäkin hyvä mieli. Ihan vaan hymyilen. Ja heti alan miettiä yllätyslahjoja annettavaksi.


Last saturday, we played a nice game with the small children. Gift giving game. Buy something from the fleamarket, with only very little money, knowing who buys for whom, so no one leaves without a surprise. It was so nice. I got that blue teacup. It´s a little broken, but i really don´t care at all. It is just beautiful and works fine.

There has been lots of gifts and surprises lately here. This morning i drank tea someone send me in a letter. My favorite necklaces are gifts from someone. My husband brought me a book to read from a far a way library, because our town librarys are closed for two weeks. 
This all feels so good and makes me want to give gifts.

Monday, April 16, 2012

epätoivon paita ja kevään airut / the shirt of despair and the first of spring


Olen ollut ihan väsynyt. Kehoni armoilla. Ei mitään vakavaa tai edes sairastelua, kunhan muuten vaan kovaa (hormonaalista) menoa.( Yhyy, uliuli...)
Aloin ommella tätä paitaa vain ihan silkasta epätoivosta, kun tuntui etten enää ikinä jaksa mitään. Kaikki meni ompelumielessä aivan kokonaan pieleen, enkä vieläkään käsitä millä sitkeydellä rutistin paidan loppujen lopuksi käyttövaatteeksi asti.
Olen kahden vaiheilla oliko moinen sekopäinen sinnikyys huono vai hyvä juttu. Olikohan tämä nyt sellainen hengen voitto materiasta? Vai höhlää jästipäisyyttä? Parempi olo jo kuitenkin.


Mutta: Tätä tulin oikeasti näyttäämään! Kevään ensimmäinen siili! Herännyt! Pörheä!
Söpöinpiä keväisiä näkyjä: kankeakoipinen siili konkkaa lehtikasaan sapuskaa etsimään.

( Alin kuva on epätarkka, mutta siihen on kerrankin syy: en hennonut mennä kovin lähelle, enkä jäädä kuvaamaan kuin pieneksi hetkeksi, ettei pikkueläin häiriinny. Mutta sillä oli hyvin (söpö) likinäköinen katse.)




This hedgehog is the thing i wanted to show you today! The first of spring. So very stiff yet, and slow, and tired. ( Just like me lately!)
The children found it on their way home from school. It´s the same spot we have seen them waking up the previous years.
The pictures are not very sharp, but this time i have a real excuse for it: we didn´t want to disturb the sleepy animal. But i can tell you, it had the sweetest sort of nearsighted look in it´s eyes. And it is just so super cute to see a just recently woken up hedgehog limping around, winterstiffness still in it´s limbs.


The shirt above is a masterpiece of desperate sewing, a model piece of horrible sewing solutions and tired thinking (= not thinking). I just got so tired of beeing tired ( hormones, need i say more...), and also felt like maybe i never ever anymore have energy for anything. So i made a shirt for Liisu. In agony and despair, and with sheer, crazy determination. I don´t know if it´s the best motivation for sewing, but i do feel a bit better now.

Sunday, April 08, 2012

oranssi pääsiäinen / orange easter




Yllättäen pääsiäinen onkin täällä ihan oranssi. Hieno väri.

Toinen yllätys: ehdimme kuuntelemaan Bachin Johannes-passiota Maarian kirkkoon, ja siellä olikin hurjan monta tuttua laulajaa. Kauniisti lauloivat.Tuntui kuin olisi tullut kotiin. (En kyllä uskaltanut ketään moikkailla jälkeenpäin. Ihmisvilinää.)

Esikoiseni lähtee kohta, pian, pitkäksi aikaa Japaniin. Olen yhtä aikaa iloinen ja haikea. Vähän hämmentynytkin. Ei nähdä pariin vuoteen. (Milloin minusta tuli tämmöinen kanaemo? Epätyypillistä.)

Ajattelen, että nyt olisi hyvä hetki muuttua ihmisenä rohkeammaksi. Voisin kyllä. Ehkä se nyt voisi olla valitsemiskysymys. Ehkä aika olisi kypsä. (Huh, syvällistä.)



Suprisingly, our Easter is orange. I like orange. A very good colour.

Good music: we heard St. John Passion in a beautiful church, Maarian kirkko. Two hours just flew past, the choir was wonderful, the musicians skillfull. 

I´m feeling very... looking inside, something like that. My firstborn is moving to Japan for a long time very soon. That makes my mind restless, moving. I´m very happy but a bit melancholy too.  (When did i become like this?) Easter suits big thoughts, i guess.
(I have this wish to become more courageous. I write it here, because it takes courage to say it out loud.)

Thursday, April 05, 2012




Olen inhan flunssan kurimuksessa, enkä oikein jaksaisi mitään. Asettelen asioita söpösti ja otan niistä kuvia. Semmoinen on joskus tarpeen. Varsinkin silloin, kun lapsi on löytänyt koulumatkalta leskenlehtiä. "En poiminut niitä kaikkia tietenkään!" Meillä huolestutaan kevätpörriäisten mesiaterioista.

Sain ihanan kirjeen, kortin, rooibosta, ajatuksia.

Tein ruokaa Sarin ohjeella. Lempiruokaani, paistettua munakoisoa fetalla ja yrteillä ryyditettynä. Huomatkaa maailman pienimmät, itsekasvatetut basilikat ruokalautasella.


I´m sick, too tired for anything really. But, a child found the first coltsfoots! "... i didn´t pic all of them, ofcourse!"she said. We worry about the first bees, will not pic their lunch in our vase. (Maybe a bit silly, but yet, important.)


I got a lovely letter, rooibos, thoughts.
And made my favorite food, aubergine with feta with a recipe from a blog friend.
And then i put all the nice things nicely on the table and took pictures. I like it.

Monday, April 02, 2012



Ihmeelliset linnut. Mustarastas katsoo silmiin ohi lentäessään. Sepelkyyhky on kaino, jää katveeseen.

Wonderful birds.