Tuesday, October 30, 2012

oikea, vasen / right, left




En erota oikeaa ja vasenta. Se on itsellenikin käsittämätöntä, mutta vääjäämättömästi totta. Mitkään ihan nokkelatkaan muistisäännöt eivät auta. Ei sormus, ei piirros kämmenselässä, ei mikään. Oikea ja vasen eivät ole minulle olemassa. Saatan miettiä pitkään oikeaani ja silti sanoa väärän.
Myös, jos minulta kysytään missä jokin tavara sijaitsee, mielummin kävelen sen esineen luokse kuin yritän pinnistää suustani selkeät ohjeet sen etsityn luokse. Tai elehdin suuntia ja kääntymisiä.

Kyllä näinkin pärjää. Keho muistaa pakolliset. Joogaan palmikoin tällaisen pienen ohjenuoran. Vähän jotain sekoilin siellä väärine oikeineni.
Onnistuin tärväämään tämän pienen nilkkakorun tekemiseen ihan tuhottomasti aikaa, joten nyt toivon että se on käytännössä toimiva ja auttaa muistamaan kumpi nilkka kumman päälle.


I can´t separate right and left. It sounds silly, even to myself, but so it is. There are no right and left in my universe.

I can live without them, but now i need a reminder, since even my body remembers nicely things and sides in yoga, i still managed to cross my ankles the "wrong" way in one of my favorite asanas (bhujapidasana). And i had probabaly been doing it some while already since "the right" way felt so strange. ( Ashtanga is a yoga of tradition, rights and lefts are important.)

I thought i just fast make a little anklet, but oh dear, it was difficult! Not my piece of cake. Now i hope it turns out to be  practical and useful.

Friday, October 26, 2012

ensilumi / first snow


Välillä minua naurattaa kun tulen uuden kotini pihaan, kun tämä talo on varsinkin ulkopuolelta niin jotenkin "asiallinen", siisti, ryhdikäs ja kaikkea sellaista jämptiä.  Sisäpuoleltakin löytyy muutama vastaava kohta. Yläkerran vessa on suorastaan spartalainen kaikessa harmaavalkoisuudessaan ja kylmyyden lattioineen.
Tein sinne sitten tällaisen maton, ihan kontrastiksi. Ja mahdollisesti hytisevien varpaiden iloksi.
Ompelukoneella  surruuttellaan kangassuikaletta laskostellen vähän paksumpaan pohjakankaaseen keskeltä kiinni. Täältä, klik klik, löytyy joku ohje.


Oi ensilumi!  Nuorimmainen oli vakuuttunut, että näki perhosen lumisateessa. Koko illan hän hiljalleen pohti perhosen kohtaloa, ja oli hyvillään siitä, että puissa on vielä lehtiä, jotta niistä voi perho tehdä itselleen takin.
Hän on onnellisten loppujen mestari. Hän keksi onnellisen lopun myös tuolla pari päivää sitten tieltä löytyneelle oravan hännänpäälle. Vierestä löytyi tammenterho.
Ihailen kykyään. Supervoima.


Tilhiä! Täällä on paljon, paljon tilhiä. Niistä lähtee tällainen ääni: " tilhtilhtilhtilthitlhtilthitlh!"


A silly, colourful rug for our extremely spartan, grey and cold upstairs bathroom. For contrast.
It´s sewn with machine. Long strips of fabric sewn into a thicker bottom fabric. Fold, fold, sew, sew, round and round: a rug!

The first snow! Yes! Oh! It´s a tad early for snow here. Many trees still have leafs. The overall colourpalette for the town is now yellow-orange-white-black. So very beautiful!
My youngest was convinsed she saw a butterfly flying in the snow yesterday. Because she is a master of happy endings, she told us how good it is that the trees still got some leafs left, since now the butterfly can make a jacket of them.
Few days earlier she also made a happyending for that tip of squirrels tail we found on the street , next to an acorn.
I adore her skill. It takes some clever ignorance of sense to be able to be a "happyender". I think it should be counted as a superpower.

Monday, October 22, 2012

halaa puuta / hug a tree


Halaa puuta. Oikeasti. Mene. Halaa.

Tänään on sellainen päivä, jolloin minun sydämeni vuotaa yli ja läikkyy kaikkialle. On itku kurkussa kun kaikki on niin kaunista, ja puunrunko tuntuu käsivarsissa vieläkin. Pihkaa sormissa.


Hug a tree. Really. Go. Hug.

Today my heart flows over and spills around. All is so beautiful that it makes me cry a little. I still feel the bark of the tree in my arms. I have spruce resin in my fingers. It smells nice.

Saturday, October 20, 2012

pieni pohjoinen viidakko / a small northern jungle








Minä rakastan uuden kotimme takaryteikköä kokoajan enemmän. Vietin siellä niin kauan tänään, että minua alettiin huolestuneena kaipailla.
Ei hätää! Ei huolta; nojasin vain puuhun, jonka latvassa nuokkui tilhiä. Ei hätää, löysin vaaleanvihreän sienen! Ei hätää, järjestelin varovasti oransseja lehtiä oksalle ja katsoin kuinka tuuli puhalsi ne teilleen. Ja varsinkin, ei kenelläkään hätää kun kuuntelee puron solinaa kuusen juurella, oksien suojassa, hämäryydessä.

The backyard jungle of this house: oh, the bliss, the perfection of greennes and the sweet solice of darkness under the spruces! And the sound of water, the purl of the little brook!
I spend there so long time today, my family started to worry about me. But no worries, no worries: i just found a light green mushroom! I just leaned my head on the same tree where some birds were resting. I only arranged orange leafs on a tree trunk, and looked how wind blow them on their ways. No worries!

Thursday, October 18, 2012




Uudessa kodissamme on paja. Vuokraisäntä tarjoaa meille myös auliisti työkaluja ja läjän puutavaraa. Tämä on perheen nuorimmaisen mielestä parhainta maailmassa. Taivas.
Pehmoeläimillä on uusia huonekaluja ja nikkarilla itsetehty miekka. Lapsi on nyt tyytyväisyyden perikuva. Suitsin pasifistin itsessäni ja lämmittelen sieluani lapsen miekkaonnessa.
( Vähän tylsät, mutta nopeatekoiset, lämpimät ja toivotut tumput tarjouskorin puro-langasta. Huovuts huovuts.)

There is a basement workplace at this new home. And our kind landlord supplies us with tools and wood. Oh, the youngest of the family thinks this is heaven. She has made new furniture for the stuffed animals, and then her favorite: the sword. Selfmade sword. She is the very image of contentment.

Wednesday, October 17, 2012

"Happamia", sanoi kettu. / the fox and the rowanberries


Alunperin Aisopoksen sadussa kettu himoitsi ilmeisesti viinirypäleitä. Tykkään meidän pohjoisesta versiostamme pihjanmarjoineen.
Minun kettuni sai marjansa, mutta taitavat olla happamia silti.


The Aesop´s tale, "the fox and the grapes", has evolved into "the fox and the rowanberries" here. The punchline in the end beeing: " Sour...", said the fox about the rowanberries. It makes me chuckle.

My fox got his rowanberries. He still thinks they sour.

Monday, October 15, 2012




Nyt lämppäreitä on kaksi, lapsella villainen kaulakieppi ja kauan sitten aloitetut sukat saatu valmiiksi. Neulomisvimma.
Takapihan kuusikkoryteikkö on lempipaikkani uudella pihallamme. Siellä solisee myös pieni puronen. Ja voi sitä lintujen paljoutta! Lintujenpaljous syksyllä! Millaista siellä onkaan keväällä!!


Now there are two legwarmers, a woolen ringscarf for Liisu and i finally finished socks i started so very very long time ago. Knitting fever. 
I love that backyard spruce jungle. One of the best things about this new home. I´m dreaming about building a hut or something there next spring.

Monday, October 08, 2012

lämppäri / leg warmer




Vasemmassa koivessani on joku hermopinne meneillään. Lämpö auttaa, niinpä neuloin kokopitkän lämppärin.
On hyvin vaikeaa kuvata tuollaista pitkää säärystintä näyttämättä aivan hoopolta tai vähintään vähän kyseenalaiselta. Fiksu olisi varmaan riisunut sen lämppärin ja kuvannut sellaisenaan, ilman koipea. En ollut fiksu ja sitten valo loppui. Sen seuraavan, oikean jalan lämppärin, kuvaan sitten ihan sellaisenaan.
Noroa se on. Lanka.


It´s a legwarmer for my sore sore leg. Sciatica i guess. Warmth helps. So legwarmers. Or just one yet. And yes, it was difficult to take a picture of the warmer thingy without looking complitely goofy. A smart person would have taken picture of the warmer without the leg, but i wasn´t too clever tonight, and then the light was gone, and yes (sigh), my impatience took over. 
So here: a legwarmer. Noro yarn it is.

Saturday, October 06, 2012

 Muutimme. Muuttaminen on kovin intensiivistä. Kamalampaa kuin muistinkaan. Huh.
Kaiken karsimisen jälkeen saimme kuitenkin 80 lainalaatikkoa täytettyä. Ja sitten samantien ne 80 laatikkoa piti tietysti
purkaa. HUH!

 Tulin samantien myös kipeäksi. Päätä särki, poskionteloita. Aika kamalan huono ajoitus moiselle. Laadin oodia nenähuuhtelukannulleni, joka pelasti minut tulehduksen syöveriltä.

 Kuvasarjassa juon terveyspirtelöä. (Muistaakseni siihen tuli: tammenlehtisalaattia, greippiä, omenaa, sitruunaa, minttua. Blenderiin. Surr.) Sitruuna olikin ärhäkkä tällä kertaa.

 Koti tuntuu jo mukavalta. Laatikot ovat menneet. Tavarat vaeltelevat paikoilleen hiljalleen. Jaksan yllättävän hyvin kestää moista hiljaista siirtyilyä.
 Ihan on turvallinen olo kuin kuusen alla hämärässä. Kuvan kuusi takapihalla. Kiipeilyoksia melkein taivaaseen asti. Myös huuhkajanpesä matkan varrella siinä. Olemme tyytyväisiä.



We moved. 80 moving boxes. Crazy. Then i got sick. It really sucked. I was saved by my neti pot. That sweet little thing earns a beautiful ode. And i love my blender too. It mixes me green stuff that gives me energy. Thank you blender.
Firtrees at the back yard. Oh, branches so neatly on perfect distance from one another, like a green ladder to heaven. And, there is a horned owl´s nest in the tree also! Really! 
It feels safe here, as under that big spruce.